Juhannuksena Himokselle (TV)

Vaikken itse voi ees lähteä juhannuksena Himos-festareille, koitin voittaa frendeilleni liput. Tässä tarina, jonka runoilin Voicelle

Pitkästä virsi kaunis
Haluaisin vihdoin tehdä jotain kivaa, koska elämäni on ollut helvettiä yli vuoden. Jaa miksi?

Olen maannut 13 kuukautta 28 neliössä kotonani vankina niska- ja selkäydinvamman takia opetellen uudelleen istumaan, seisomaan ja kävelemään. Ensimmäisen 6 kuukauden ajan näköni sumeni, korvat huusi kuin tuomiokirkon kellot ja puheentuottamisessakin oli vaikeuksia. Pää oli sumussa, enkä muista viime juhannuksesta mitään. Sen verran vakavasti sattui siis. Kipuhelvettikin vaivasi, nimittäin ensimmäiset 6 kuukautti tuntui, kuin minua olisi viillelty veitsellä tai isketty nauloja joka puolelle kehoani.

Ja lisää kakkaa kaatui niskaan, kun Kela ja vakuutusyhtiöni totesivat, että olen "terve" ja päättivät evätä minulta sairaspäivärahat ja tapaturmakorvaukset. Niinpä elin puoli vuotta ilman tuloja verottaen vanhempien lompakkoa ja nostaen opintolainaa, että sain maksettua edes fysioterapiat. Lisäksi väänsin pää sumussa sängystä vaakatasosta KÄNNYKÄLLÄ toimittajan töitä ja hankin markkinointitoimistolleni uusia asiakkaita. Ei Pyhällä hengellä elä 2000-luvulla. Koska tili näytti aika vaan nollaa mutta laskut juoksivat, lopulta myin autoni. Lisäksi jouduin muuttamaan kivasta yksiöstäni halpaan soluasuntoon, jossa haisee päivittäin kala. Kiitos kämppikselleni. ;)

Myös lääkärit pompottelivat minua asiantuntijalta toiselle ja kukaan ei osannut sanoa, miksi en pysynyt pystyssä tai tajunnut mistään mitään. Koska mikrotason hermovammat eivät näy kliinisissä testeissä, minun täytyi olla hullu tai luulotautinen.

Olen ollut paska puoliso, huono ystävä ja kaikin puoli negatiivista ja ahdistavaa seuraa läheisilleni. Kuka tahansa olisi, jos kökkisi kotonaan vankina 13 kuukautta seuranaan kivut, huimaus ja oudot hermo-oireet sekä puhelimen netti ja radio. Olen kuunnellutkin vuoden putkeen Voicea, mikä on piristänyt elämääni kummasti.

Nyt kun tasapainoni on hieman palautunut ja alan päästä elämään hiljalleen kiinni, olisi vaihteeksi kiva tehdä jotain hauskaa. Tähän asti "hauskaksi" on pitänyt riittää se, että pysyy pystyssä vessaan ja takaisin, on vesikävellyt mummojen kanssa uimahallissa sekä hinkannut syviä hartialihaksia vastuskumilla kolmesti päivässä. Myös viimeiset kaksi kuukautta ilman kipuja ovat olleet riemuvoitto.

Mutta sen verran ahtaalla (lue: loppu) olen ollut niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, että vaikka viimeisillä voimillani aion lähteä juhannuksena Himokselle kavereideni kanssa. Jossen pysy pystyssä, sitten makaan VIP-tiloissa patjalla, mutta jotain kivaa täytyy tehdä tai repeää pälli. Myös ystäväni ilostuisivat reissusta, sillä tähän asti olen ollut heille täydellisen surkeaa seuraa. ;)

Aamen.