Aina joku paikka pragaa. Aina. Ei hetkeäkään, että olisi normaali olo. Kun saatiin yläniska auki, keho alkoi kiertää vanhaa tuttua kiertoa: ensin meni jumiin korvien linja, sitten pamautti jumituksen ihan ylös päähän. Nyt se on sitten siellä ens fyssariin asti, joka on onneksi torstaina. Ei tee hyvää käydä noin usein CST:ssäkään... Sitten kun saadaan jumitus pois päästä, se menee korviin ja korvista ainakin vielä kerran yläniskaan. Eli noin 2-3 fyssaria (6-8 viikko) on edessä, ennen kuin olen jalkeilla ja siinä kunnossa, mitä olin ennen kuilua eli toukokuussa. Ihan toivotonta. Loputon suo. Taas herää kysymys, kannattiko kaatua. Niin, kannattiko?! Ei ilmeisesti.
Tietenkin jos tuntuu siltä, että elämä on turhan täydellistä tai liian helppoa tai haluat muuten vaan kehittää omaa kärsivällisyyttäsi ja nyörtyä/tulla nöyryytyksi esim. terveydenhuoltosektorilla, suosittelen lämpimästi vaikkapa ajamaan autolla päin seinää. Myös pienemmät rysäyksen ja ilmalennot ajanee saman asian, kun pidät vaan huolen, että ne tulee yllättäen ja pää on kiertyneenä. Hyviksi havaittuja kikkoja saada retku on tippua hevosen tms. korkean jutun päältä, ottaa kova taklaus päähän/niskaan, hypätä ilmaan ja pudota niskalleen tai ihan vain lervasta laudalla tai suksilla. Autan kyllä keksiin lisää, jos kiinnostuit tekemään elämästäsi himpun verran haastavampaa. ;)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti