Lukki (Musti ja LIP, älkää lukeko tätä)

Paskat mää pysty nukkuun, ku tiedän sen seinälukin hengaavan elävänä sängyn lähellä. Tosin... Kävi mielessä, et entäs jossei se ollutkaan lukki, vaan seinässä olevan nuppineulan varjo? Hmm... Yritin viel vähän etsiskellä oliota giljotiiniin ja etsintäpuuhissa tuli nälkä. Onneks oli iskän tekemään moussakaan pakkasessa. Kiitsa!

Sit aukaisin netin ja aloin siedättää itteeni lukkikohtaamiseen. Tiesittekö, että lukkeja on 3200 erilaista ja Suomessa niistä vain 12 variaatiota. Lukit ovat ihmisille vaarattomia. Mutta rumia ne on ku saatana. Varmaan johtuu siitä, että niiden etu- ja takaruumis on sulautunut semmoseksi palloksi ja raajat on helvetin pitkät. Knobbina, kun lukki tuntee olonsa uhatuksi, se tiputtaa yhden koipensa, joka jää sätkiin ja hämää vihollista. Toivotaan, että tää mun lukki tunsi olevansa tappolistalla ja pudotti kaikki jalkansa.

Mielikuvitus on hassu juttu. Kun tiedän, et se pikkuperkele pyörii mun huoneessa, tunnen sen lähes joka raajassa. Todellisuudessa ne on hermojen antamaa häiriösignaalia... Samalla tavalla sitä luulee jokaista sänkyyn tipahtunutta näkkileivän palaa lukin vartaloksi. Ja höyhentyynyn muotoutuessa niskalle kuuluu semmonen sihinä. Se on lukki IHAN varmasti. Todennäköisesti unohdan koko asian huomenna ja sit se saatana pääsee yllättään mut uudestaan joku päivä.

Nooh, mä vedin taisteluhaarniskan päälle just in case. Pitkät juoksutrikoot jalkaan ja laitoin seuraks poolon, pitkillä hihoilla. Eipähän mee vaatteiden sisään, kun lahkeetki on sukissa. Hetken aikaa aattelin, että tempasen makuupussin esiin, mut sielläkös lukkeja vasta vois ollakin toissakesän jäljiltä. Tosin, sen verran oon sissi, etten ikinä pakkais 150 euron makuupussia spiderit sisällä, saatika kosteena, mikä just houkuttelee lukkeja.

Tulee lukeista mieleen mun kämppä Pariisissa, mis olin 1998 kesän. Sen sisäpihalle mentiin sellaista valkoista kiviseinäistä käytävää pitkin. Luonnollisesti seinämä oli etenkin aamulla snadisti nihkeä ja se oli täynnä lukkeja. Hyi vittu. Mä kuljin sen kaks metriä AINA silmät kii, koska oisin laatannut samantien muuten. Sama juttu oli meitin lomakämpillä Alicantessa, mutta käytävä oli vielä PALJON pidempi. Liikkuessani sitä pitkin kuljin keskellä käytävää, enkä vahingossakaan osunut seinämiin. Actionheron piti mennä avaan valmiiksi käytävän päässä oleva kotiovi, koska en vaan pystynyt seisoon hetkeekään paikallani. Parempi opetella lukkeihin (ja muurahaisiin, hyttysiin ja sääskiin), koska muutan maan tasoon. Sielläkös on snadisti kosteampaa, mikä taattu houkuttelee lukit mun luo. No, sänky ainaki irti seinistä.

Tietääks joku, miksi seinälukki viihtyy vaaleissa seinissä? Onks ne jotain materiaalia, joka on sit kosteutta imevää vai häh? Johtuuks se jotenki väristä? Vai onkohan semmoisella pinnalla vaan tukeva kävellä? Ei, nyt on pakottauduttava nukkuun. Niska on parempi, ni unia auttaa lisää. Saatana, jos yöllä herään lukki kasvoilla. Siinä on taas tahdonvoima ja mielenlujuus koetuksella, ettei pomppaa pystyyn... Täytyy vaan myrkyttää se sit tolla hiuslakalla...

Öitä. Olkoot unenne lukittomia. Etenkin Mustin!