Kundi tuskin tiesi vielä tuolloin, että palkkasin hänet ensivaikutelman perusteella. Myöhemmin hänet valittiin meidän teamleader-koulutusohjelmaan ja hän toimikin ansiokkaasti leaderin jobissa pyörittäen nopeassa ajassa isoksi kasvanutta 20 hengen projektiorganisaatioita! Tampereen tiimi oli yksi parhaiten menestyneistä promoottoritiimeistämme, siis monilla mittareilla. Tiimi myi hyvin ja se näytti voivan hyvin. Kaikki pitivät teamleaderistä ja teamleader piti kaikista. Minäkin pidin hänestä. Oikeastaan me kaikki diggasimme nuoren miehen aktiivisesta, reippaasta ja nöyrästä otteesta hommaansa. Diggaamme edelleen.
Takaisin Poriin... Kundi asteli sisään kaffilaan, tervehti mua iloisesti kaukaa ovelta. Istuimme ensin pienen hetken yläkerrassa. Meikäläinen kysyi luvan syödä - poikkeuksellisesti - haastattelun aikana ja semmoinen heltis. ;) Ajattelin, että tämän tyypin kanssa tulen niin erinomaisesti juttuun, ettei ole syytä olla liian virallinen tai hienostunut. Ja olinhan vetänyt tukka putkella rekryreissuja pari viikkoa ja nälkä huusi vatsassa tuonakin hektisenä päivänä. Muutaman hetken juteltuamme siiryimme kaffilan alakertaan. Yläkerrassa oli niin hirveä melu. Kundi oli ystävällinen, nappas muistaakseni joko mun läppärilaukun tai sit safkatarjottimen käteensä ja kiikutti sen itsestäänselvästi alakertaan. Minä taiteilin muiden tavaroiden kanssa. Onpa miellyttävä ihminen, muistan ajatelleeni.
Varsinaisiin juttuihin kun päästiin, oisin voinut lopettaa haastattelun minuutin jälkeen. Nuori mies oli "myynyt" aitoutensa, sydämellisyytensä ja rehellisyytensä meikäläiselle jo siinä vaiheessa, kun moikkas ovelta, kantoi mun tavarat ja oli avannut suunsa about kahdeksi minuutiksi. Tiesin jo tuolloin, että jossain vaiheessa hän tulee toimimaan meillä teamleaderinä ja todennäköisesti päätyy opiskelemaan kauppaa. Näin kävi. Nykyään elättelen ajatusta, että voisin palkata hänet meille valmistumisensa jälkeen vakkariksi. Noh. Katsotaan!
Miksi kerroin tämän tarinan? Samainen kundi kirjoitti tänään mun FB-wallille about 10 lausetta. Jokaisesta lauseesta välittyi se sama aitous, empatia, rehellisyys ja sydämellisyys, miksi olin hänet alunperinkin rekrytoinut. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin tekisin saman valinnan taatusti uudestaan. Kiitos Porin poika! Sie oot hyvä tyyppi. Pidä tuo.
Tekstit
3 kommenttia:
Herkkä kuvaus. Kiitos. Tuo tapahtuma on avannut arvaamattoman monet verkostot. Se on poikinut nykyisen työnikin. Jos katsoo taaksepäin, uskomatonta kyllä, jokainen käänne johtaa kertomaasi tilateeseen, joten kiitos itsellesi!
Jään odottaman uusintahaastattelua :)
Katos, hello! En enää periaatteesta kirjoita terve. ;)
Oon huomannut, että mulla on kans yksi tommoinen käännekohta elämässä, joka on perusta lähes jokaiselle muulle positiiviselle jutulle myöhemmin. Se oli 99 kesällä Särkänniemessä, missä tapasin erään ihmisen, jonka vuoksi muutin Tampereelle. Siitä alkoi erinäisten positiivisten asioiden kehä, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Siis lukuunottamatta tätä viimeisintä showta. Mut jos/kun tästä selviän, niin sitten tämäkin linkittyy siihen Särkänniemeen 99... Kiitos vaan Dr Phil, ku toit mut Treelle. T. Carrie
Ps. Mä ootan innolla, et pääsen haastatteleen sut Porin poika! Mut kattellaan nyt, pääsenkö enää ikinä duuniin.
Nou probs! :)
Lähetä kommentti