Fyssarilla

Oli ja meni. Se oli tehokasta. Nyt täytyy tosin vähän rauhottaa menemistä, kun joka kerran jälkeen tuntuu niin leivotulta. Se on merkki siitä, et rasitus on mennyt yli. Toisaalta, jos keho kestää...

Tänään avattiin kallonpohja ja käsi, tarkemmin lapa/olka/rinta. Eipä tässä enää muuta olekaan kuin nollaväli ja C7, oikeelta. Fyssarin mukaan erittäin hieno juttu, ettei ole sitä kokovartaloahdistusta enää kuin toisinaan.

Ennen hoitoa tsekattiin taas liikkeet ja pääsin tutkiskeleen tekokallon anatomiaa. Siihen oli jopa merkitty hermorungot, joita pitkin pikkiriikkiset hermot kulkee kallon saumoissa. Suoraan sanoen säälittävän vähän tilaa... Ei ihme, et oireita on, jos hermorunko on MILLIN leveä. Ei sitä paljon tarvi minkään lihaksenkaan painaa, ni se aiheuttaa jo oireistoa.

Lapa oli aivan jumissa, kuulemma suora yhteys hartiapunoksella ja kallonpohjalla. Niin se on. No, ku lapa aukes, aukes pääkin. Oikein hyvä! Aika hauskasti avattiin lapa. Tyttö vasemmalle kyljelle, lavan alta kiinni "kalvoista" ja sit lähettiin pumppaamaan. Tuli sellainen olo, et oon joku lihakarjaeläin, jotain fileerataan ja nakutetaan pienellä lihanuijalla... Hassua, ihan ku joku ois nostanut oikeasti mun selkäydinkalvosta ja kääntänyt. Tai siis niinhän siinä tavallaan kävikin, välillisesti. Sit heitettiin käsi ylös ja avattiin rintarangan puoli ja lopulta vielä olkapää samalla tavalla. Nyt muhun kuulemma uskaltaa jo koskea normaaleilla CST-otteilla. ;)

Kasvot oli kans ihan vinossa ja oikea silmä ihan jumissa. Kasvot oli niin kääntynyt, et jumitus oli vasemmalla puolella. Joskus se vetää ristiin, ku rasitusta on riittävästi. No, mobilisoitiin leukanivel auki ja kas, kas. Nyt ne on suorassa. Aikamoinen laitos tää kroppa... Kattellaan nyt, josko se kohta antais periksi. Mut ei siinä fyssarin mukaan enää mitään ihmeellistä fyysistä ole. Hermon venytysvamma aiheuttaa sen heikkouden noihin lihaksiin ja sit ku syvät tilttaa, pintalihakset ja kalvot vetää välillä shokin.

Mut edelleen fyssari on vakaasti sitä mieltä, et noi pahiten/kauitenkin vituillaan olleet hermot toipuu ja lihaskalvot korjaantuu. Ne on vaan ni hankalassa ja tiukassa paikassa, ettei se käy ni helposti ku vaikka reidessä... Paranemista tapahtuu aina. No, katotaa ny. Mä en usko normaalia päivää enää näkevänikään, mut melko normikin kelpais. =)