Pää on onneks pikkuisen parempi. Ei enää särje ni vitusti. Sen sijaan hartsut on ihan jumissa. Siis jumissa hermotasolla. Se on tosta hartiasta ylöspäin kallonpohjaan, mihin kiinnittyy kaulan ojentajat. Näin fyssari sanoi, et se on se kaksikko, joka pettää... Mut edelleen, hyvä et se on enää paikallista!
Jumalauta, et mä oon hyvä tuhlaan aikaa! Tääkin päivä meni ni et humpsahti. Hidasta kuolemaa, ainakin aktiviteettitasolla, sitä tää on. Täytyiskö vaihtaa blogin nimeks. Sopis kyl. No, ens viikolla sinne vitunaikaiseen uimahalliin vittu saatana. Tosin edelleen yritän etsiä lähempää jonku kivemman mestan, kattoo nyt onks täs mitään... Viimeiseen asti välttelen niitä saatanan jalkasienipesäkkeitä, missä mummot tuppaa iholle jatkuvasti ja kaikki tulee kyseleen, mikä sul on, ku on tuki kaulassa hiippailemassa altaalle... ;)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti