Sorry

Tiedän, et kiroilen toisinaan ihan v*sti, mut olin edellisessä elämäs merimies. Oi, kaiholla muistelen Dietmar-Köhl Straßea sekä Rotterdamin aikoja kauniiden laivaneitojen kanssa... Sallitaan siis kiroilu toisinaan. Ja jos joku ei kestä, sit voi onneks siirtyä siveellisempään luettavaan. Niinku Hugo-tv-pelissä sanottiin: Tee valintasi onneton! ;) Nyt alkaa nettipause ja silmälepo, jotka oletettavasti ei kauaa kestä.