perjantai 2. lokakuuta 2009
Täysin hassu
Onpas outo niska... Toisinaan normaali, toisinaan ottaa kiinni johonki ni vietävästi oikeella puolella. Ihan erikoinen. Tuntuu, että korvien takana ois pelkkää paskakökköä ja kyntömaata ... Mut ei kuulemma ollut. Ei ees patteja, jotka yleensä tulee lihasten kiinnityskohtiin. Ei kai tässä o muuta mahdollisuutta, ku että se kinnaa alhaalta C7:sta ylös kallonpohjaan. No, ihan sama. Kattellaan kuinka pitkälle tän kanssa päästään. Eipä täs oikein muutakaan voi tehdä, kuin venata, mitä muutama päivä tekee. Niin turhauttavaa, ni vitusta. Tavallaan alkais olla kunnossa, mut sit ei kuitenkaan... No, maataan himassa ja tuijotetaan kattoa niinkuin vikat kuukaudet. Tää on niin hauskaa ja kehittävää, että suosittelen kaikille lämmöllä! Ja aina parempi, jos hankitte mahd. paljon ihmisiä ympärille. Ihmisiä, jotka tulee, menee, tekee kaikkea kivaa. Elää ja muistuttaa teitä siitä, että olette menettäneet kaiken. Täydellinen nöyryyttäminen kasvattaa, suosittelen. :P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Niin turhauttavaa maata ja katsella valkoisia kattopaneeleja ja odottaa josko seuraava päivä olis edellistä parempi. Niitä kuukausia on ollut ihan liian monta sinun elämässäsi, yksikin kuukausi on liikaa, saati 1,5v! :(
Mutta on vaan jaksettava olla vaikka kuinka mieli tekisi muuta, mennä kaupungille, elokuviin tai tavata hyviä ystäviä... Kun ei vaan vielä voi...
Ja ne ystävät jotka joskus eksyvät kotiisi tekevät juuri noita samaisia asioita. Kertoessaan monista menoistaan ei heille tule mieleenkään, miltä sinusta tuntuu kuunnella sitä. He puhuvat koska hiljaisuus on kiusallista ja sairaudesta ei tohdi muistuttaa. Alitajuisesti he ehkä pelkäävät vastaavan kohtalon osuvan omalle kohdalleen ja jo pelkkä ajatuskin puistattaa...
Et kuitenkaan Tahdonvoimaa ole menettänyt kaikkea, sinulla on läheinen, ymmärtävä ihminen vierelläsi. Oma kotiporukka, joka sinua rakastaa ja johon voit aina tarvitessasi turvata. :)
Muutama todella hyvä ystävä, joka ei sinua koskaan hylkää.
Taistele Tahdonvoimaa, niin kuin olet tehnytkin, kiroa vaan jos se edes vähän helpottaa...
Musti kuitenkin karistaa Lahden pölyt jaloistaan ja suuntaa luoksesi Manseen tulevana keskiviikkona. :)
Joo, se on niin turhauttavaa, etten aio maata. Pistin tänään pyykit narulle, hyvässä asennossa. En kuollut, jipii. Mut paska C0, mikä paska. Löysä paska ku vanhan papan persläpi.lätisee ja valskaa samalla tavalla. Tosin noista kahdesta ottaisin mieluummin vuotavan persreiän ku niskan...
Mun on varmaan pakko muuttaa kohta johonkin uimahalliin, jos meinaan kuntoon. Tai alkaa hiihtää heti ku tulee lunta. Siinä ei tärähdä... Fyssari muuten suositteli sitä jatkossa ihan tosissaan hyväksi lajiksi. Siis JOSKUS. Voihan sanonko mikä... Mun sukset on kasiluokalta ja taidot samanlaiset. Pah...
Eikä tässä onneks ole jaksettava olla. Senkun ottaa jalat alleen ja kävelee ovesta pihalle. Niin mä teen, vaiks vähän kärsisinkin. Muuten tulee hulluks. Nyt tosin täytyy hetki levetä ihan oikeesti, ettei homma lähde lapasesta taas, ku on päässyt jo näin hyvään kuntoon.
Ja voin mä tavata onneks ystäviä! Se on puol voittoa, et pystyy jo istumaan. Ja ei mun kotiin onneks enää eksy niitä ystäviä, jotka keskittyy lesoileen sillä omalla tekemisellään, pelkästään. Siitä oon pitänyt huolen, et vaan harvat ja parhaat ystävät saa tulla kyläileen. ;) Turhanpäiväisiä jaarittejoita ja lämpimikseen jauhavia papupatoja ei jaksa yhtään. Reippaat, kivat, huumorintajuiset ja iloiset ystävät, jotka ei voivottele tai höösää (liikaa), on tervetulleita. Ja saa he omista tekemisistäänkin puhua, mutta se on ni eri asia, puhua omia juttuja kuin lesoilla tiettyyn äänensävyyn. Sitä on vaikea selittää, mut onneks yhä useampi sentään tajuaa, mist kana kusee...
Joo, ja siis jokainenhan saa joskus omalle osalleen paskaa. Jokaisella on omat murheensa, ei sitä käy kieltäminen. Jotkut on yksinäisiä, toisilta on mennyt duunipaikka, kolmas on velkaantunut, neljättä petetty, viides joutunut narsistin uhriks ja kuudennella on sama niskavammatuomio ees, jossei kuuntele vittu mua ees yhden kerran. Mut ei... Ihmiset on luupäitä. Tää on todettu jo ni monesta, et turha vatvoa.
Korjaan: En ookaan ollut kipee kuin 1 vuoden 4 kuukautta. Mähän olin katos kunnossa toukokuuhun 08 asti. En muistanutkaan... ;) No, yks paskan hailee täs vaiheessa. Eipä tätä sairautta ajassa lasketa vaan oireissa...
Ja hei, ei mulla ole valkoiset seinät enää!! Jihaa. Ne on värikkäät. Ja mulla on telkkakin ja hienot lehtiverhot! Katos, kyl tää tästä, vaikka kokonaisuudessaan elämä onkin vitusta. Mut ees jotkut palaset on kohdillaan, which is nice.
Ja tvlupamaksua enkä etenkään mitään kuolleena ideana syntynyttä mediamaksua en aio koskaan maksaa. Voivat viedä vaiks vankilaan... Mut kiitos, pehmee patja ja oma tyyny sit. Ja leuanvetoa en voi tehdä.
Jippii, huomasin just, et oon kohta taloudellisessa konkurssissa, siis henkilökohtaisesti. Firmalla onneks menee hyvin ja saan taas maaliskuussa sen verran osinkoja, et pärjään. Mut on täs töitäki tehty. Hyvä, et pysyy välillä silmät auki tai tajuissaan, niin pidän jo sujuvasti paltsuja niin oman väen ku asiakkaiden kanssa... Ja ens viikolla ois tekstituotantoa ja strategiasuunnittelua luvassa! Mut silti, täytyy nostaa myös opintolaina. Kyl mä aattelinki, et voinko todella selvitä velkaantumatta näin pitkään, mut en. Nyt on pakko nyörtyy ja nostaa lainat loppuvuodelle. Edelleen himottais se Kelan kassa ja opintotuki. Mut vittu, ku pitäis pystyy kirjoitteleen niitä esseitä sit... Tai ei siinä mitään, vaan ne kirjat pitäis hakea... Ja lukea... Auts, silmät! Nooh, ehkä vaan repäsen ja meen tohon lähikirjastoon.
Lähetä kommentti