Nyt mä aloin oikein miettiä, että millehän tasolle tää niinkus sippas. Vissiin kesän tasolle. Silloin muistaakseni kiristi päätä koko ajan ja oli toi, ettei pysy pystyssä. Ei pysty muistaan. Eikun pystyy. Kesällä oli appelsiini päässä. Keskellä nuppia iso, painava hedelmä, joka painoi silmiä, korvia ja nenää. Niin olikin. Paine päässä, korvat jumissa, leuka kipeä, nenässä paine, hartiat kipeät yms. pientä kuten jatkuva höntti olo. Ja tuo show vaati yhden kortisonipiikin ja vissiin 6 hoitoa, ennen kuin lähti pois joskus elokuussa. Ettäs semmosta... Ei passaa ny päästää tätä tohon tilaan tai voi telottaa jouluna ittensä kinkun viereen lautaselle. Tosin muutenkin perun koko joulun vieton. Munhan nääs piti olla kunnossa jouluna 2009, muttei sit ihan onnistunut.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Yks hyvä juttu...
Muukin kuin se, että sikis korjaa heikot. Oonpahan ollut paremmassakin kunnossa. Enpä muistanutkaan, miltä tuntuu, kun 24/7 puristaa päätä ja ei kertakaikkiaan voi olla missään asennossa, eikä ole lääkkeitäkään. Ja ei pysy pystyssäkään, ei. Melkein jopa huolettaa, kuinka ihmeessä selviän keskenäni tai ehkäpä en selviäkään, ja kuolen nälkään tai tipun partsilta. Ai ni joo, mutta sehän on melkein maan tasossa. No, ehkä vyöryn ohiajavan bussin alle liukkailla kengillä, jos oikein otan vauhtia. Ja hei, vastapäätä mun ovea on sähkötolppa. Se on myös riski. Ja mun säkällä leikkaa kiinni just silloin, ku oon ohittamassa sitä ja saan sähkärin. Cool. Tai sit meen vahingossa pesukoneeseen. Tai istun kiukaaseen. Onhan noita vaaranpaikkoja, mutta ei se haittaa. Vituiksihan tää meni kuitenkin, ni tokkopa pikkureissut kodinkoneissa tuntuu missään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Juuri tuon takia yritän olla ajattelematta aikaa, laittaa tavoitteita tai tehdä suunnitelmia. Kun aina on olemassa epäonnistumisen riski.
Harmi juttu sun tsippaaminen, ehkä lähdit liian reippaasti tekemään duunia.
Joulusta muuten, ajattelin ihan tylysti laittaa tekstiviestin sukulaisille, että tänä vuonna meidän joulun on hyvin minimaalinen ja emme aio ostaa lahjoja kuin omalle väelle. Säästänpähän siinä, että täytyy miettiä, mitä lahjoja ostaa sukulaisen muksuille, käydä ostamassa lahjoja ja vielä se lahjojen paketointi ja vienti. Ei kiitos, ei voisi vähempää kiinnostaa. Joten olen tyly ja en välitä toisista tänä vuonna.
Eikä vaan riski, vaan se on normaali skenaario. Kaikki päättyy aina siihen, että niska ei kestä. Joka helvetin kerta. Eikä tää sippaaminen edes tartte mitään syytä. Riittää, että hengittää tai nukkuu väärässä asennossa, minkä vuoksi sippaamista ei voikaan mitenkään estää. Aika karseeta jep!
Sama juttu joulun kanssa. Ei vois vähempää kiinnostaa muiden lahjaks, eikä omat lahjat. Eiköhän siinä ole lahjaa riittävästi, et pääsee eroon tästä otsasärystä. Vaihteeks. No, olihan se poissa jo heinäkuusta, wau.
Etkä sä ole tyly. :) Eiköhän kaikki aattele suht samalla tavalla meitin piireissä. Eli jos ei kertakaikkiaan ole yhtään ilon aihetta, miksi väkisin vääntää jotain jouluperinteitä sen suuremmin. Jos on itsellään ees siedetttävä olo, se on ok.
Lähetä kommentti