Kävellessä puutuu välittömästi kasvot oikeelta ja silmät on edelleen aivan saatanan kipeet ja valonarat. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, koska kirjoitan blogia nyt näppituntumalla/lihasmuistista. Totaalinen väsähtäminen. Luojan kiitos päätä ei kiristä enää samalla tavalla ku viime viikolla. Vielä tosin ojentajien päät tikkuilee, mut ehkä nekin saadaan takas kuosiin. Aikamoinen takapakki yläniskan hermoihin. Ainoa ilo on se, ettei hermo-oireet leviä enää koko kroppaan, niinkuin aiemmin. Ku yläniska rysähti, keho kompensoi välittömästi lantioon asti. Nyt se pysähtyy hartiaan. Kyllä tää tästä taas. Heitetään kylmää rättiä kasvoille, käydään peseen meikit pois ja lööpaillaan. ;) Aikamoinen "joulu" taas tulossa, mutta taatusti parempi kuin 2008. Ens joulunahan pitäis olla sit kunnossa, ennusteen mukaan. Sitä odotellen!
lauantai 19. joulukuuta 2009
Kai tää tästä
C2 on parempi, tosin tuntuu edelleen, että nollaväli ei menny mihinkään. No, eihän me sitä ehditte renkatakaan, kun kaikki energia meni alempaan kohtaan. Kasvot on edelleen typerän tuntuiset. Tai siis leuka, ohimot ja posket. Sellaiset kuivat, kumimaiset ja joskus kirvelee niin pirusti poskien kohdalta. Voi tietty tulla siitäkin, että oon nyt pari viikkoa meikannut päivittäin... Ei voi tietää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti