Fudista ja kotkia

Katsoin Maikkarilta Perho tuli taloon. Kerta se on ensimmäinenkin. Aika helpolla tuntuu osa tv-toimittajista pääsevän, kun marssivat jonkun julkkiksen kotiin ja juttelevat tunnin kevyitä. Ja that's all. Ei Perhosta enempää. Tällä kertaa vierailtiin ex-mäkihyppääjä Toni Niemisen luona. Oman kylän poikia! Hatun nosto jätkälle! Sitä on kerrat jos toisetkin katsottu Lahden keskusurheilukentältä, kun kotka treenas siinä vieressä hyppyreillä tai katsomon portaissa. Ja onpahan sitä tullut itsekin kokeiltua suurmäen alastulosrinteen vetovoimaa joskus öisten bilereissujen pääteeksi. Hyvin luisti. Hypystä en ois niinkään varma. Onneksi ei kokeltu.

Toni kertoi kuinka lopetti hyppyuransa symbolisella tasolla. Hän oli ottanut vanhat sukset, ostanut bissebäkin ja mennyt ladon taakse polttamaan varusteensa yksitellen. Cool. Hieno symbolinen ele, vaikka enemmän hyötyä varmaan olisi ollut huutokaupata kamat ja lahjoittaa tuotto junioruihyppääjien toiminnan tukemiseen. Mutta eipä sitä aina tartte noin vaikeesti ajatella. Voin hyvin kuvitella, miten tuo päähänpisto on syntynyt. Niemisestä tuli niin mieleen yliopiston pääsykokeet. Muistan ikuisesti, kuinka kutsuin kaverit pelaamaan pääsykoekirjoilla fudista sen jälkeen, kun selvisi että olin saanut koulupaikan. Tietty jälkikäteen hiukka harmitti kirmata sivusotkun perässä pitkin biitsiä ja kahmia paperinpalasia roskikseen, ennen kuin tuuli levitti ympäri rantaa. Those were the days my friends. ;)