Myötähäpeää, interaktioita, egoilua tjsp

Viimevuosina on kovasti yleistynyt uudenlainen sana- ja puhetyylitrendi, kutsuisinkos sitä sitten vaikkapa Ihminen 2.0-ilmaisutavaksi? Olennaista siinä tuntuu olevan, että käytetään aivan käsittämättömän hienolta kuulostavia ja vaikeasti lausuttavia termejä, joiden todellista tarkoitusta ei usein edes tiedetä ja jotka on irrotettu alkuperäisestä käyttöyhteydestään. Suurin osa lainakeista on kahmittu joko psykologiasta tai tietotekniikan ammattisanakirjasta.
Omissa piireissäni törmään useammin tähän ns. freudilaiseen termiperintöön kuin it-haaraan, koska liikun työelämässä alueella, jossa psykologian perusosaaminen on lähes tulkoon jokaisen hallussa.

Termistön käytössä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kohtuus mielessä, tavoite ennen knobbailua ja ymmärrys ennen kaikkea. Kyllähän se hieman huvittaa, kun kuulee suurta sivistyneisyyttä viljeltävän kaikkialla ja kaikille, ja usein vasten asianomaisen tahtoa tai ymmärrystä. Mistähän tämä aihe ylipäänsä luiskahtikaan pieneen mieleeni? Jaa niin, kävin tuossa roskia viemässä ja törmäsin naapurin Ville-varastomieheen (63 vuotta ja kohta eläkkeellä onnellisena). Villeä selkeästi vitutti, huomasihan sen jo naamasta. Syykin selvisi sitten melko pian. Ville oli joutunut firman motivaatiokoulutukseen, joka oli kestänyt neljättä tuntia ja järjestetty keskellä hyvää työaikaa. Ville-parka ei ollut ollenkaan ymmärtänyt, mitä se sellainen motivaatio tarkoitti ja kun hän oli sitä kysynyt koulutuksen vetäjältä, tämä oli todennut ilkeällä äänensävyllä: "KVG eli Katso Ville Googlesta, ei tässä ole aikaa alkaa spesifioida motivaation etymologiaa".

Niinpä Ville varastomies oli avannut kännykästä Kuukkelin, mutta unohtanut selvittää taustat eksyttyään Packmanin ja aikuisviihteen pariin. Koulutuksen lopussa oli sitten asiaan kuuluvasti jaettu palautepaperit, joissa kyseltiin, mitä kenellekin oli jäänyt nelituntisesta päähän. Ville tunnollisena miehenä oli kirjoittanut sepustuksen jotenkin tähän tyyliin: "Aika paljon kuusysiä ja muutama uusi peli-idea Packmaniin. Vieläkään en tiedä, missä koulutuksessa olin. Ukko puhui iha kummallisia ja en oikein saanu sen jutusta kii. Hirveesti kaikkia vaikeita sanoja. Kahvi oli makoisaa mut mieluummin ois ollu varastolla lajitteleen sisääntulevaa tavaraa. Aika turha koulutus".
Mitä sitä suotta valehdella! Go Ville.

Tiedätkö sinä, mistä juontaa juurensa nuo alla olevat termit, joiden edessä Villekin oli ollut noin kovin neuvoton?

En tiedä minäkään, ja siksi välttelen uuvuttamasta jokaista keskustelukumppaniani niillä alituiseen. Kyllä asioista voi puhua varsin ymmärrettävästi ilman jargonia, diipadaapaa tai turhaa knobbailua. Itseasiassa jos pitäisi valita, niin minun mielestäni on paljon hienompaa tulla ymmärretyksi kuin kuulostaa (ja vaikuttaa) jotenkin kummallisen epäselvältä ja oudolta. Kyllähän me kaikki tiedämme, että jargon on luotu sitä varten, että samaan ryhmään kuuluva porukka voi viestii toisilleen helpommin vakiintuneen termistön avulla, mutta kun osa ei pysty luopumaan kikkailusta missään tilanteessa. Suurin osa kanssaihmisistä ei ole kiinnostunut kuulemaan jargonia jatkuvasti, eivätkä he ymmärrä puoliakaan hienoista termeistä ja käsitteistä. Villenkin tapauksessa tuo motivaatio koulutus todella oli pelkkää rahan ja ajan hukkaa. Toisinkin olisi voinut olla.

Tänään tarjolla:
- myötähäpeä
- interaktiivisuus
- itsensä kehittäminen
- tietoisuus (tai tietoisuuden laajentaminen)
- kehityksen portaat
- piilotajunta
- juurruttaa
- siirtymäobjekti
- postmoderni ajattelutapa
- haloefekti
- kornius, naiivius
- interventio
- normitus, roolitus
- sanktiointi
- kognitiivinen dissonanssi
- assosiointi, askensointi, meditointi
- henkinen hyvin/pahoinvointi
- tunnetoisinto
- itsetuntemus
- positiivinen vahvistaminen
- sielu
- ego, minuus, ydinminä, ihanneminä, tosiminä, minäkäsitys
- kontrolliodotus
- psykososiaalinen kehityskaari
- reflektointi
- peilisuhde
- sosiaalinen vietti, sosiaalinen pääoma, sosiaalinen interventio

Toisinaan tälläinen tyylikornius herättää minussa suunnatonta myötähäpeää sekä aiheuttaa sanoinkuvaamattoman pahanolontunteen sisälläni. Rajoittunut tietoisuuteni sekä herkkä minuuteni eivät ilmeisestikään ole tarkoitettu ymmärtämään tämäntyylistä ilmaisua. Ehkä menen hakemaan kupin kofeiinipitoista kaffijuomaa ja yritän valaista itseni. Tärkeintä lienee päästä eroon ydinminääni juurrutetuista rajoituksista, jotka varmasti ovat selätettävissä aktiivisen reflektion keinoin, sekä tutkiskelemalla mennyttä psykososiaalista kehitystä.

Myönnän että egoni ei ole kaikkitietävä ja panostan tämän päivän henkiseen kasvuun ja tietoiseen kehittämiseen. Vain tutkiskelemalla syvintä minuuttani voin purkaa negatiivisten rajoitteiden kehän, joka pään päälleni on joskus lapsuudessa asetettu. Toivotaan, että tämä prosessi toimii positiivisen haloefektin tavoin, eikä rajoittuneisuuteni ole juurtunut sieluuni liian syvälle. Ainakin hallitsen postmodernin ajattelu- ja kirjoitustyylin, jossa olennaista on jatkuva muutos ja muuntuminen. Mitä sitä suotta myötähäpeämään omaa minuuttaan.

Aurinkoista päivää! Update yourself ja sillain. ;) ;)


(Kuva: http://www.clipartguide.com/_named_clipart_images/0511-0712-3112-4933_Priest_Giving_Mass_clipart_image.jpg)