Kaaosta vai kiirettä?

Taas kerran muistan, miksi olin sairaslomalla niin pitkään. Työn luonteen vuoksi. Välillä tiistai ja keskiviikko kävin läpi about 20 työhakemusta, haastattelin hakijoista puolet ja organisoin tiimin työvalmiiksi. Käytännössä siis roikuin puhelimessa 8 tuntia, koneella ainakin 5 ja lisää on tuloillaan. En valita, koska minähän rakastan työtäni. :) Välillä vaan tulee mieleen, että jos tästä ei meinaa terketään selvitä, niin millä sitä sitten itse pystyy luovimaan asiat? Kai se on tuo jäätävän pitkä kokemus.

Jollain toisella toimialalla tällainen rekrytointiprosessi kestäisi helposti parikin viikkoa. Meidän toimialalla ei ole mahdollisuutta edetä niin hitaalla syklillä. Toisinaan mietin, että tätä rekrypuolta voisi viedä vieläkin enemmän ennakoinnin suuntaan, mutta sekin onnistuu vain tiettyyn pisteeseen. Vaikka kuinka kehittäisi asiakasohjausta esim. tilaus-toimitusaikojen suhteen, niin siltikään "olisi pitänyt alkaa eilen"-projekteja ei voi kokonaan poistaa.Vaikka kuinka haluaisi muuttaa joitain asioita, se ei onnistu hetkessä eikä yksin. Isot pyörät pyörii paitsi hitaasti myös usein vain monen pyörittäjän voimin. Sama taitaa päteä niin kuntoutumisessa kuin työelämässäkin. Onneksi molemmilla osa-alueilla on loistava porukka, jossa kaikki vääntää kampea samaan suuntaan, joka on vielä se hyväksi havaittu suunta.

Ps. Pasila, teidän kanssa on todella miellyttävä väännellä. Jatketaan. :D