(Ex) Kipupotilaan ajatuksia kivusta, särystä, kolotuksesta ja kipuketutuksesta

Kun ihmistä sattuu, kipu on erittäin suurella todennäköisyydellä aitoa. Etenkin jos on loukannut niskansa tai päänsä, kudosvaurio ilmoittelee itsestään kivulla. Kipu on elimistön suojamekanismi, joka muistuttaa siitä, että kroppa ei ole kunnossa. Silti niin monet vähättelevät kipua. Sekä asianomaiset itse että terveydenhuoltohenkilökunta. Kipu onkin erittäin haasteellinen olotila, koska se on henkilökohtainen tunne, jota ei voi mitata samaan tapaan kuin luomen läpimittaa, palovamman pituutta tai sydämen rytmiä.

Kipua saattaa olla hankala kuvailla sanallisesti, ja vaikka kertoisi omasta mielestään kuinka selkeäsi, toinen ei välttämättä pysty ymmärtämään. Kivun tunteminen kun riippuu myös persoonallisista ominaisuuksista kuten tuntoherkkyydestä. Joku toinen kokee pienen kutinan äärimmäisen voimakkaana kipuaistimuksena, kun joku toinen voi kävellä huoletta lasinsirujen päällä. Lisäksi kivun aistimiseen vaikuttaa oma tulkinta kivun aiheuttajasta ja vaarallisuudesta. Tutkimuksissa onkin todettu monenlaisen säryn vähenevän, kun aiheuttaja on selvitetty ja todettu vaarattomaksi. Muun muassa näistä syistä kivun tunnistaminen ja hoitaminen on kovin haasteellista, mutta ei mahdotonta.

Paljon kipuilevien kanssa tekemisissä olleena olen huomannut muutaman erityisen uskomuksen kivun tuntemiseen liittyen  Mitä mieltä olette näistä?

1. Se mitä ei voida kliinisesti todeta, sitä ei ole olemassa, eli kipu on kuviteltua.
2. Vaikka kipua olisikin, niin sen kanssa oppii elämään, siihen siis tottuu.
3. Kipu ei voi pilata kenenkään koko elämää.
4. Kipua ei voida hoitaa.

En tiedä, mihin yleistykset nojaavat, mutta omasta mielestäni yksikään ei pidä tuossa ehdottomuudessa paikkaansa. Ei tarvitse edes miettiä arkijärkeä syvällisemmin, kun ymmärtää, että nuo lauseet voi kyseenalaistaa. Jos joku yrittää vähetellä sinun kiputuntemuksiasi, tässä muutama ajatus, joka saattaa auttaa yhteisymmärryksen löytämisessä.

1. Se mitä ei voida kliinisesti todeta, sitä ei ole olemassa, eli kipu on kuviteltua

Merkittävä osa kivun syystä voi todellakin jäädä tunnistamatta mutta se ei tarkoita, etteikö kipua olisi. Eikö kivun mittariksi riitä, että johonkin osaan kehoa ei voi koskea tai sitä ei voida liikuttaakaan ilman, että ihminen huutaa tuskasta, itkee tai saa paniikkikohtauksen? Vaikkei testeissä näkyisiä löydöksiä, se ei tarkoita sitä, ettei niitä olisi. Tarkimmatkaan yleisessä käytössä olevat laitteet ja mittarit eivät pysty havaitsemaan yksittäisten solujen muutoksia. Esimerkiksi kaula(C-)rangan magneettiresonanssitutkimuksessa näkyy vain muutaman millin kokoiset hermojuuret muttei hermosolukimppuja eikä etenkään yksittäisiä hermoja.

2. Vaikka kipua olisikin, niin sen kanssa oppii elämään, siihen siis tottuu ja kannattaakin totutella

Kipu on elimistön varoitussignaali. Samanlainen keltainen varoitusvalo, joka pamahtaa voimalaitoksen käytönvalvojan silmille, kun laitoksessa on jotain pielessä. Jättääkö valvoja valon huomioimatta? Antaako hän varoituksen vilkkua taulullaan tuntikausia tietäen, että ongelma pahenee jatkuvasti? Epäilen. Sama pätee kipuvaroittimiin. Niihin ei tarvitse tottua. Kivun tehtävä on herättää huomaaman, että joku jossain päin kroppaa ei ole kunnossa, ja että nyt on syytä ryhtyä toimiin. Riippuen kivun syystä, toimia voivat olla joko lääke, kipsi, punktio, asennon vaihtaminen tai vaikkapa rentoutuminen. Seuraavan kerran, kun joku sanoo sinulle, että kivun kanssa täytyy oppia elämään, kysy häneltä, miksi. Miksi pitäisi, jos siitä voi päästä eroon. Ja tiedustele lisäksi, haluaisiko hän itse elää jatkuvan huonon olon kanssa.

3. Kipu ei voi pilata kenenkään koko elämää

Väärin. Väärin. Väärin. Kipu todellakin voi tuhota kaiken, sillä se saattaa aiheuttaa varsin kurjia juttuja. Kipupotilaan liikkuminen rajoittuu, eikä hän pääse välttämättä edes yksin vessaan, saatika ulos kodistaan tai sairaalahuoneesta. Kipu saattaa aiheuttaa myös sosiaalisesti ahdistavia tilanteita. Miltä tuntuisi, jos joutuisit pistämään pötköllesi lähimmälle puistonpenkille keskelle kaupunkia vain siksi, että pystyssä olo sattuu? Tai makaisit autosi takapenkillä kadunvarsiparkissa tuntikausia, koska et voi istua? Tai matkustaisit Eurooppaan maateen tyynyillä lentokoneen takaosassa lattialla vessan edessä, koska sait kipukohtauksen, joka esti muut asennot? Ihmiset joutuisiva hyppimään ylitsesi mennäkseen vessaan. Ei ehkä miellyttävin mahdollinen tilanne. Tai joutuisit soittamaan ambulanssin hakemaan sinut sairaalaan milloin lapsesi kevätjuhlista, sukuillalliselta, kesäloman vietosta tai työpaikan juhannusjuhlilta. Tai pyörtyisit kivusta metrossa tai ratikassa kusten ja paskoen housuusi tajunnan menetyksen takia. Vähäiseltä ei tunnu myöskään työpaikan, perheen, harrastusten tai elämänilon menettäminen kivun vuoksi. Ja kuinka montaa masentaa, ahdistaa tai pelottaa ne tappavat säryt? Ja kuinka moni heistä onkaan saanut hullun tai valittajan leiman otsaansa täysin turhaan? Kipu todellakin on ajanut ihmisiä jaksamisen äärirajoille ja onpa osan tempaissut rajan toiselle puolellekin.

4. Kipua ei voida hoitaa
Virhe. Kipua voidaan hoitaa, mikäli kivun uskotaan olevan todellista, eikä sitä laiteta mielikuvituksen piikkiin. Ja itseasiassa silloinkin, kun kipua pahentaa psyykkiset tekijät, apua löytyy. Muutama mainitakseni: Kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykoterapia, hypnoosihoidot, itsesuggestio, ehdollistaminen, aistiterapia, biofeedback, energiahoidot, kaukoparannus jne. Ja tottakai kivunhoitoon löytyy erinäisiä lääkkeitä miedoista tulehduskipulääkkeistä erittäin vahvoihin keskushermostovaikutteisiin tabuihin. Eikä passaa unohtaa myöskään puudutteita, ultraa, valohoitoa, hermosalpauksia, kylmä/lämpöhoitoa jne.

Kivun hoitoa hankaloittaa mielestäni eniten kivun epäselvä diagnoosi. Otetaan esimerkiksi epäselvä kipu kyynärpäässä ja vähän olassakin. Se voi ymmärtääkseni tulla säteilyoireena esimerkiksi ranteesta tai rintakehästä, eli hoitaminen on tuohon tietoon perustuen on hieman hankalaa. Mutta kun syy löydetään ja diagnosoidaan, hoitomuodotkin alkavat selviytyä. Kun olkapääkipu johtuu sydämestä, kohdistetaan hoito siihen. Mikäli aiheuttaja on ranne, kivunhoito keskitetään käteen. Olennaista kivun hoidossa on arkijärkeen perustuen kivun aiheuttajan tunnistaminen. Asiaa voi verrata isoon tikkuun sormen päässä. Silloin ei ikävää tunnetta poista silmätipat, mehevä jäätelöannos tai hyvään leffaan uppoutuminen. Tikku on ja pysyy aiheuttaen kipua, kunnes se saadaan pois. 

Onko sinulla kokemuksia kivusta ja sen hoidosta? Jaa ihmeessä ajatuksesi, kikkasi ja auttajasi tiedot. Saatat pelastaa sillä jopa jonkun toisen elämän.