Ei ihme, jos niska parani hiukkasen hitaasti, koska kuljin tällainen kaulassa kuukauden onnettomuuden jälkeen. Tai sitten voi olla, että tuo onkin keventänyt hartiaan kohdistuvaa rasitusta? Ei voi tietää. No, nyt päätyi roskiin koko hökötys, sillä luutumaton kyynärpääkään ei ole vaivannut vuoteen. Välillä se tikkuilee, mut pari CST-liikettä vapauttaa hermot ja kipu häippäsee. Eikä tullut edes valeniveltä, kuoliota eikä sitä tappavaa hermokipua, vaikka sellaisella peloteltiin ensiavussa muinoin. Tämä siis johtui valinnastani olla leikkauttamatta kätöstä. Murtuma oli siinä ja siinä kannattiko sitä alkaa operoimaan vai toivottaisiinko vaan paras ja aloitettaisiin aktiivinen liikehoito lepojakson jlk. Onneksi ei leikattu. Se kipsi vasta painava olisikin ollut. Autsautsauts.
Hyvää yötä! Nyt on komerot siivottu ja olo sen mukainen. Huhhuihaa. Jotain positiivistakin huomasin. Kaikki aikaisemmin hartioilta liian isot jakun takia on saatu treenaamalla sopiviksi. Vielä kun ois paremmassa työkunnossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti