Jyrkästi eri mieltä

Vastaukseni anonyymille Suhteita -tekstiin

Koen tämän vastauksen oman postinsa arvoiseksi, joten tässä tulee. Anonyymi tiedusteli, koenko avoimuuteni kääntyvän jossain vaiheessa minua vastaan. Tässä linkki tekstiin, jossa kommentti oli:
http://taistelijat.blogspot.com/2010/03/suhteita-ei-kannata-lukea-taaskaan.html,
Tässä mietelmiä asiaan liittyen.

--

Miksi pitäisi pelätä jotain sellaista, joka ei todennäköisesti tule toteutumaan? Miksi pitäisi valita pelossa eläminen ja jättää sen varjolla vaikka mitä asioita tekemättä? Pitäisikö lopettaa kaikki sellaisen, jota joku toinen saattaa paheksua tai aliarvioida? Miksi pitäisi antaa toisten ihmisten mielipiteiden ja näkökulmien rajoittaa itsensä toteuttamista? Haluaisitko sinä luopua mielihyvää tuottavista harrastuksistasi vain siksi, että mahdolllisesti ehkä joku joskus kenties tulevaisuudessa ei pidä eikä kunnioita tekemisiäsi? Eikö tuo ole hieman kohtuutonta itseään kohtaan? Jokaisella kun on se oma elämä, jota me elämme unohtamatta tietenkään yhteisiä osa-alueita. Eli en osaa nähdä tätä blogia uhkana itselleni ainakaan tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa. Myös saamani palaute tukee tätä käsitystä. Enemmän olisin huolissani muukalaisvihaa, naisten alistamista tai perheväkivaltaa lietsovista kirjoittajista.

Miksi on paheksuttavaa, että kirjoitan tunteistani ja myös niistä asioista, jotka minua satuttaa tai jotka koen negatiivisesti? Onko aihe niin arka, että siitä ei uskalla edes lukea? Onko kyse siitä, että pelkäät tekstien herättävän myös itsessäsi tarpeen tutkiskella omaa elämääsi ja tunteitasi samaan tapaan kuin minä täällä? Pelottaako sinua, että mieleesi nousee vastaavanlaisia ajatuksia, etkä kenties tiedä, miten niitä pitäisi käsitellä? Ehkä näistä teksteistä saat kuitenkin perspektiiviä? En minä ole ainoa, joka pitää avointa blogia. Miksi juuri minun pitäisi pelätä avoimuuteni aiheuttavan itselleni ongelmia?

Meitä bloggareita on satojatuhansia, eikä suurin osa suinkaan joudu vaikeuksiin. Olen minimoinut turvallisuusriskit ja maksimoinut asiallisuuden (ja positiivisuuden) siihen pisteeseen, kun se on elämässä mahdollista. Ja tiedätkö, minä en osaa kirjoittaa merkityksetöntä höttöä, enkä usko että sellaista jaksettaisiin lukeakaan. Ainahan voisi alkaa kirjoitella muiden ajatuksia siteeraavaa runoblogia tai vaikka kerrata saksankielioppia, mutta en koe niitä omakseni. Olen ihmisten ihminen ja minulle on luonnollista ruotia myös ihmissuhdeteemaa. Ja ihmissuhteisiin kuuluu myös epäkohdat ja se ns. kurja puoli.

Maailma olisi hirvittävän yksioikoinen ja tylsä paikka, jos kaikki olisivat aina samaa mieltä asioista eikä keskinäisiä näkemyseroja ilmenisi. Toki on kurjaa, että erilaisuus on johtanut myös suoranaisiin hirmutekoihin, sitä en kiellä. Pääasiassa erilaisuus, keskinäiset konfliktitit ja jopa suoranaiset epäkohdat mahdollistavat mielestäni uuden keksimisen, asioiden kehittymisen ja synnyttävät todellisia muutostarpeita. Kaikki suuret teot, liikkeet ja aatteet ovat alkaneet siitä, että ihmiset ovat olleen eri mieltä ja että nämä mielipiteet ovat törmänneet toisiinsa mahdollistaen keskustelun.

Minä koen oppivani ja oivaltavani asioita kirjoittamalla ja kun jaan ajatukseni, myös joku toinen saattaa saada niistä tuoreita näkökulmia. Ensisijaisesti saan kuitenkin mahdollisuuden peilata itseäni ja omaa suhtautumistani muihin, ja toivon oppivani tai oivaltavani jotain sellaista, joka ei olisi ilman toisten apua mahdollista. Siltikään en odota, että ihmiset tulkitsisivat tekstejäni samalla tavalla kuin mitä itse teen. Toivon kuitenkin, että edes joku lauseistani antaisi ajattelemisen aihetta tai syttäisi halun kommentoida ajatuksiani. En todellakaan käsitä, miksi avoimuus olisi huono asia, etenkään kun en käytä sitä tietoisesti vahingoittamiseen. Paljon on sellaisia blogeja, joiden ainoa tehtävä on haukkua ihmisiä niin, että nämä tunnistavat itsensä teksteistä. Monesti kirjoittamisen syy on se, että kirjoittaja ei uskalla ilmaista itseään henkilökohtaisessa tapaamisessa.

Minä olen lähtenyt siitä, että voin seisoa kirjoitusteni takana myös kasvotusten. Olen sanonut tämän Suhteita-tekstin asiat kasvotusten asianomaiselle. Silloin ei ole kyse selän takana puhumisesta, enkä koe tekeväni mitään väärin, jos pureksin teemaa myös julkisesti. Blogeista löytyy huomattavasti rajumpaakin tavaraa kuin ihmissuhteet ja niiden epäkohdat. En osaa nähdä tämän blogin pitämisessä mitään katastrofaalista. Varmaankaan kaikki eivät tykkää tai eivät olisi valmiit jakamaan juttuaan tähän tapaan, mutta entä sitten? :D