Tänään on tullut niin paljon vettä, että kohta vesikävelyt vois suorittaa tossa takapihalla! Parempi vaihtoehto sekin, kuin Kalevan uimahalli, johon pitää aina erikseen lähteä autolla ja kävellä altaan syvään päähän sit viel joku pirun pitkä 120m. Pelkkä ajatuskin huimaa... No, kohta se on edessä joka tapauksessa, kun järvi kylmenee koko ajan ja lämpimiä pikkujärviä Tampereella ei paljon ole! Täytynee pyytää lähetä Taysin altaalle ja jatkaa sit sisätiloissa.
Nää päivät muuttuu yhä hassummiks... Välillä oon täysin kunnossa ja sit hetkessä olo on ihan hönö... Tuntuu, et selkäydin kiristää jommasta kummasta päästä. Joko jalat on painavat, kävely tökkii ja alaselkä jumittaa, tai sit päätä kiristää, niska jumittaa ja huimaa. Mutta mikään ei yllätä! Positiivista on se, että suunta ainakin on ylöspäin.
Aika hassusti kyl tää sairaus meni. Kaaduin helmikuun alussa mutta oireet tuli vasta maaliskuun lopussa. Huhtikuussa ja toukukuussa olin ihan pihalla, nuppi sekas ja kävely tökki. Muuten ei kuitenkaan huimannut tms. Kesäkuussa, kun hoidot oli edennyt, oireet paheni ja nyt heinäkuussa paraneminen on vasta lähtenyt oikeasti alkuun.
Mutta niin fyssari sanoikin, että hermosto oli niin huonossa kunnossa/shokissa, ettei se aluksi reagoinut hoitoihin.
Hermoja ois voinut verrata kuulemma märkään villalankaan, joka on menettänyt kaiken elastisuutensa ja kuohkeutensa, mikä on sille luonnollista. Nyt sitä sit kehrätään ja kuivatetaan uudelleen! Kun kehräys alkoi, hermosto reagoi tosi voimakkaasti ja kaikki oireet tulivat esiin. Ja nyt vasta paraneminen on alkanut. Sitä ei tiedä kukaan, kauan se kestää.
Tekstit
