Enkat

Tais tehdä äitee enkat: autolla 60 ja 80 km/h tietä Länsi-Treelta keskustaan (n. 12 km:a) 12 minuuttia. Ja lopuksi piti kääntyä Rautatienkadulta Kyttälänkadulle parkkiin eli ajaa keskustan pikkuteitä n. 300 m. Tämä matka kesti n. 40 minuuttia ja matkalla kahdessa risteyksessä 3 ohiajoa, käännös kerran yksisuuntaiselle Rongankadulle, uparit ykssuuntaisella, pysäköinti yksisuuntaiselle jalkakäytävälle sekä lopulta kävely yksisuuntaiselta the kohteeseen n. 100 metrin päähän.

Tämän jlk, ku reitti oli "varmistettu", haettiin auto ja onnistuttiin ajamaan se loput 100 metriä eksymättä. Kieltämättä Tampereessa ja Lahdessa on eroa, koska täällä on helvetisti yksisuuntaisia, mutta silti... No, ens kerralla joku muu saa neuvoa. Vetäs taas hienosti niskan aivan jumiin, ku koitin tunnin puhelimessa selittää, ettei Kyttälänkadun ohi voi ajaa, ku joutuu taas Hämeenkadulle ja pitää kiertää koko keskusta. Ja sehän kierrettiin, useampaan kertaan. ;)

Minipöyhintä

Fyssari suoritti minipöyhinnän nollalle. Epäili, et ykäily veti niskan kasaan. Jee, ei ollut nivelessä liikehäiriötä, toisaalta plaa, koska silt se tuntui. Arpee vaan lihaksis ja riekaleisia nivelsiteitä. Mut ne kuntoutuu kuulemma. Hermoseparit siellä on kävelystä. Ei mitään, nyt taas kävellään vähemmän. Jossei takaraivotunne (nk. pallopää, kupu takaraivolla, v*n ärsyttävä) nyt häippäse tällä käsittelyllä, sit tulee piikkiä ja vielä yksi pöyhintä.

Ois paras häippästä siis... Vittu soikoon. Pääsin taas ni lähelle tervettä ja ei ... Taas edelliselle tasolle. Kai mun täytyy hyväksyä kohtaloni ja olla sit kävelemättä, jossei se sitä nyt kestä. Istuun onneksi pystyy. Ei lohduta, ku ei pääse himasta taaskaan mihinkään.

Hups

Tämä päivä meni töitä tehdessä. Oho. Puhuin puhelimessa koko aamu- ja iltapäivän. Niska jopa jaksoi pienet koneella istumiset! Uulalaa... No, silti se vedetään huomenna irti kaularangasta. Miniaika. Ku ei se o muusta, kun yläniskan jaksamisesta kiinni. Ü Nyt ku se saadaan vinssattua ylös, meen halliin. Joo, joo, joo.

Bissellä

Alkoi ni vituttaa niska, että otin Sandelsin ensiavuksi. Ü

Jeps

Niska on ollut outo. Muuten parempi mut yläniska ei. Se vaan rysähti ni totaalisesti, et on edelleen ihan pöh. Osittain tuli kävelystä, osittain siitä, et laattasin viime hoidon jlk. Laattaaminen taas johtui siitä, et ylirasitin itteeni. Kaulapunoksen hermot suuttuis tärähdyksistä, ei siinä mitään.

Konsultoin tänään fyssaria ja sovittiin, et otetaan lääkärin ja hänen kans paltsu torstaina. Katotaan, kumpi ois parempi, piikit vai hoito. Todennäköisesti hoito. Nooh. Sil viisii. Sit ei kävellä, ni ei kävellä taas vähään aikaan. Vittu soikoon. Tää oli jo ni hyvänä ja taas läsähti. Ei onneks ni huonoks ku aiemmin, mut läsähti kuitenkin. Eikä se enää ole muualta, ku tosta ylhäältä (kuulemma kaulan ojentajien kiinnityskohta ja nollavälin tuki ei kestä) ja se tinttaa sit sen suppilon päälaella. Vittu sentään.

Periksi ei kuulemma anneta, koska kroppa paranee koko elämän mukautuen ja sopeutuen uusiin tilanteisiin. Eilen oli todellinen sopeutumisen paikka, ku pidettiin paltsu mun luona. Kesti sen parituntisen jees mut silti yläniska on lysyssä. Taitaa joutua perjantaisen asiakaspalaverin perumaan, sen verta heikkona taas ollaan. No, täytyy kattoa.

Pandoran lipas

Jos joku ei ole tiedä, mistä puhutaan, kannattaa lukea Pandoran tarina foorumilta:
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=296&start=165

Vaikka tarina on sydäntäriipivän karsea, niin minä uskon vahvasti Pandoran kuntoutumiseen. Älyä, sisua ja rohkeutta löytyy vaikka muille jakaa! Älyä vissiin pitäisi jakaakin sinne Taysin suunnalle enemmänkin...

Herkimpien ei kannata lukea stooria ainakaan iltapuhteeksi. Sama pätee oikeastaan kaikkiin foorumin käyttäjäesittelyihin. Niissä on kuvailtu ääretön määrä kipuja, tuskaa, vitutusta, nöyryytystä ja ihmisarvolla leikkimistä, joiden kohteeksi retkahdusvammapotilas suomalaisessa "terveydenhoito"systeemissä ja vakuutusyhtiöoravanpyörässä automaattisesti tuntuu joutuvan.

Vastapainona näiltä ihanilta ihmisiltä itseltään löytyy elämäniloa, positiivisuutta, huumorintajua, itseironiaa, tsemppihenkeä, empatiaa ja ennen kaikkea uskoa siihen, että joskus asiat on vielä paremmin. Aina kun tuntuu siltä, että se syysflunssa, kakkavaipan vaihtaminen tai ylityökierre uhkaa pilata elämän, kannattaa palata foorumille ja hakea sieltä suhteellisuudentajua. Yleensä omat pikkuhuolet asettuu uuteen valoon, kun lukee noita tarinoita. Tai eihän ne mitään tarinaa ole, vaan totista totta, elämää.

Öitä! En ees kirjoita omasta niskastani tähän mitään tänään.

Voi helvetti

Hip hurraa! Pandora "parani" Taysissa. Lekureiden mukaan siis hän on terve, ei fyysistä. Todellisuus on kyl hiukka erilainen.Valitettavasti hän joutui sairaalaan lauantaina saatuaan kohtauksen kotona. Sairaalassa tuli pari kohtausta lisää. Tästäkös Taysis päättelivät, että täytyy olla psyykkistä tuo kouristelu ja poissaolo, ei retkuoireistoa eikä aivovammaa. Jumalauta sentään. Nyt Pandora oottaa psykiatrin tutkimusta, koska Taysin ammattilaisten mielestä 40-kiloisen koiran hyppääminen ohimoon ei voi aiheuttaa mitään vakavaa. V*u soikoon sanon mä! Totaalisia tolloja sairaala täys.

Paska kroppa

Taas simahti kallonpohja. Aivan saatanan tulessa. Hermot vaan kyrvähti ja lihakset sippas. Ei tietty ni pahasti, ku vaiks viime jouluna, mut kuitenki. Osittain vaikuttaa ilmakin. Heti ku tuli kylmä, tuli myös huonompi olo. Koko talvi aina kärsimystä. Ei o turhaan muistuttanut ft huiveista, piposta ja villasukista. Tekis ni mieli nyplää niskaa, muttei saa. Hermot ärtyy vaan lisää. Vähän näpläsin hermorungon kohtaa kakkosvälistä ja tuikkas ni v*ti korvaan, ettei passaa koskee... Jospa ne elpyis, ku vaan ois ny. Ü

Sisko kävi

Ihana yllätys vessan peilissä! Ü Niska on romahtanut nollasta... Samalla tavalla vetää päähän nollavälistä ku kesällä. Vittu soikoon. Ni pienestä kiinni, mut tolle ei pysty tekeen itse yhtään mitään. Pakko nöyrtyä ja soittaa jeesiä. Ainoa positiivinen asia on, et se jumi on vaan yläniskassa ja sekin kesti suht hyvin viime viikot. Nyt onki vitullinen hedari... Normi. Aina sattuu johonki.

Lihaksia

Joku kyseli kuvaa. Tos pintalihakset. Ü

Hassuja

Hassuja noi yläkerran naapurit... Eilen siel käveli joku korkkareis aamuyöhön ja nyt ne vetää vessaa 15 min välein... Ü Kaiks kuuluu läpi kyl täs talossa.

Pää on onneks pikkuisen parempi. Ei enää särje ni vitusti. Sen sijaan hartsut on ihan jumissa. Siis jumissa hermotasolla. Se on tosta hartiasta ylöspäin kallonpohjaan, mihin kiinnittyy kaulan ojentajat. Näin fyssari sanoi, et se on se kaksikko, joka pettää... Mut edelleen, hyvä et se on enää paikallista!

Jumalauta, et mä oon hyvä tuhlaan aikaa! Tääkin päivä meni ni et humpsahti. Hidasta kuolemaa, ainakin aktiviteettitasolla, sitä tää on. Täytyiskö vaihtaa blogin nimeks. Sopis kyl. No, ens viikolla sinne vitunaikaiseen uimahalliin vittu saatana. Tosin edelleen yritän etsiä lähempää jonku kivemman mestan, kattoo nyt onks täs mitään... Viimeiseen asti välttelen niitä saatanan jalkasienipesäkkeitä, missä mummot tuppaa iholle jatkuvasti ja kaikki tulee kyseleen, mikä sul on, ku on tuki kaulassa hiippailemassa altaalle... ;)

Kappas kummajaista

Niska on ihmeellinen. Tuntuu taas vaihteeks olevan hepannut kallonpohja ja käsi oikeelta. Täytyy vissiin käydä apteekissa hakeen Buranaa huomenna, josko lihakset ois vaan tulehtunut. Lohtu on se, että pystyn istumaan jo suht nätisti. Seisominen ja kävely ei kyllä suju, sen huomasin, ku menin moikkaan kavereita, jotka haki ton paremman puolen the rapujuhliin, joihin mua EI siis ole kutsuttu. Mä jaksan tästä mainita monta viikkoa! Ei sillä, että oisin mennytkään, mutta kuitenkin periaatteesta vois olla ystävällistä kutsua mutkin, jos kutsuu toisenkin. Jossei kutsuis kumpaakaan, ois yks lysti. Näin sen huomaa, et ku riittävän kauan on poissa kuvioista, ei sua enää ole olemassakaan! Ykskin tuttu oli vaihteeks kysellyt, oonko mä kuollut. Sit se soitti lopulta mulle ja tarkasti asian. Sanoin tietysti, että olen. Sitähän tää on. Hidasta käyntiä kohti kuolemaa. Helpompi tosin ois ollut, jos ois vaan päässyt hengestään suoraan 29.2.08, eikä tällain vuosien kitumisen jälkeen. Mut sitä ei kannata itkeä, tapahtunut mikä tapahtunut ja asiaa ei voi muuttaa.

Kävin kuitenkin ulkona moikkaamassa kyyditsijöitä ja ainakin näytin helvetin hyvältä. Vaatteet sävysävyyn, pipot, kaulaliinat ja tumput vimpan päälle. Nauratti vaan ni hitosti, että moni kakku päältä kaunis mut sisältä pelkkää paskaa kalvostoa. Kalvot on vetässy jostain hirvee separit ja ei toimi sit yhtään niinku pitäis. Vikat kolme viikkoa vissiin tehnyt tehtävänsä. Varmaan täytyy maata oikeesti se 2 viikkoa, että tästä todella elpyy. Tai sit ei. Voihan se olla, että paraneminen on tullut tiensä päähän ja tässä on lopputulos:löysä niska ja hajonnut hermokudos, joka toimii sinnepäin. Kai se täytyy mennä hakeen kasiluokal viimeks käytetyt Fischerit varastostaja lähtee vaan hiihtämään! Vittuuks täs mitään väliä, ku aina on huono olo jollain tavalla. Ihan sama mitä tekee, aina voi huonosti. Siihen hiihtolenkki hiekalla tuskin tuntuu missään. :)

Koirien isyys

Hei kuulkaas, Pandora varsinkin. Sä oot eläinammattilainen. Mietittiin tässä, että tietää isäkoira olevansa joidenkin tiettyjen pentujen isä? Siis meinaan, että tunnistaako se jollain tasolla poikaset "omikseen", niinkuin emä? Kaikkea sitä ihminen miettii perjantai-iltana. Mut mitäs täs muutakaan, ku pakko lepuutella nuppia... Välil tuntuis, et se antaa periks. Siis hyvällä tavalla. Mut kattoo nyt, kyl mä sen aikas hapoille vedinkin. Mut elämää eteenpäin vievä voima...

Tommoisia

Pikkuisia pallukoita. Nyt jos ois terveempi, vois ottaa kaveriks. Siitä onkin about 10 vuotta, kun oon viimeks koiran kasvattanut. Se oli sitä lande-elämää ja rotu vaativa Bordercollie. Näitten pikkusten äiti on taas susikoiraa ja pystykoiraa ja ylpee isä Berni. Aikamoinen sekameteli...

Täysin hassu

Onpas outo niska... Toisinaan normaali, toisinaan ottaa kiinni johonki ni vietävästi oikeella puolella. Ihan erikoinen. Tuntuu, että korvien takana ois pelkkää paskakökköä ja kyntömaata ... Mut ei kuulemma ollut. Ei ees patteja, jotka yleensä tulee lihasten kiinnityskohtiin. Ei kai tässä o muuta mahdollisuutta, ku että se kinnaa alhaalta C7:sta ylös kallonpohjaan. No, ihan sama. Kattellaan kuinka pitkälle tän kanssa päästään. Eipä täs oikein muutakaan voi tehdä, kuin venata, mitä muutama päivä tekee. Niin turhauttavaa, ni vitusta. Tavallaan alkais olla kunnossa, mut sit ei kuitenkaan... No, maataan himassa ja tuijotetaan kattoa niinkuin vikat kuukaudet. Tää on niin hauskaa ja kehittävää, että suosittelen kaikille lämmöllä! Ja aina parempi, jos hankitte mahd. paljon ihmisiä ympärille. Ihmisiä, jotka tulee, menee, tekee kaikkea kivaa. Elää ja muistuttaa teitä siitä, että olette menettäneet kaiken. Täydellinen nöyryyttäminen kasvattaa, suosittelen. :P