Jaahas, sit ois palaveri klo 16. Sitä odotellen!
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Nyt alkoi onnen (ja ihran) päivät
Parasta
maanantai 26. lokakuuta 2009
Nami
Maailman parasta
Ja taas tarttee apua
Ei kai täs nyt auta, ku nöyrtyy kehon edessä. Pää on jumissa, niin se on, eikä auki lähde. Päinvastoin, jokaisella askeleella menee enemmän jumiin ja alkanut taas pudota. Mutta ei pää ole kipeä, enemmän tuntuu siltä, että kalvot on yks kiinteä levy takaraivolla/putkessa ylöspäin päähän niskas, pää on "pudonnut" paikoiltaan ja putki kiertynyt ku kuminauha korvien kohdalta ylöspäin. Helvetti sentään.
Pahin hartioiden polttelu, on mennyt pois, mutta kädet on "irti" ja jos vähänki joutuu venyttään hartioita, niin alkaa kyl vetää nenään. Eilisestä makasin aamuun asti sikiöasennossa, kun alkoi yhtäkkiä veti ni järkyttävästi käsistä alamahaan/nivusiin/hanuriin. Oli pakko kasata pehmeitä tyynyjä hanukan alle, et pystyis oleen ees sikiöasennossa. Mikä näky! ;) Nyt ei uskalla hengittääkään, ku pakotus pikkaisen on helpottanut. Lihaskramppi jäi, mut onneks muuten rauhoittui vähän.
Systeemi sekoilee vaihteeks. Kalvot menee hiljalleen typerän tuntuisiksi sähköisiksi yläniskasta, ja kun sen kanssa koittaa jatkaa, niin helvettiin päätyy. Niin, ja siis pääasias oikeas puoli on fiasko. Mitäköhän sitä nyt pitäis tehdä?
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Bestis
Pyykkäämistä
Olo on ihan paska. Muutama hermojuuri on taas separoinut oikein kunnolla: yläniska ja lapa. Yllätys. Kasvot puutuu ja päässä on "patti" oikeella ylhäällä. Nollahermo. Ja käsi on aivan saatanan jumissa. No, ehkä inva voi auttaa invaa, tulee nääs sisko miehensä kanssa meitille "saunailtaan".
Miehet siis saunoo ja me kälätetään ja kiskotaan kalvojamme. Ja toki pojjaat saa kaksi olutta per mies kiitoksena siitä, että jaksavat ilman pyyntöäkin mobilisoida meitin nikamia, vedellä käteen (sanontani lavan mobbaukselle) ja milloin kantaa Buranaa milloin Triptyliä. Ja kuunnella itkuraivareita ja itsesäälikohtauksia. Ja kaikkea muutakin paskaa säännöllisesti. Ne nää kaverit ei onneks murru. Selkärankaa löytyy vaikka puolelle suomalaisista vätyksistä jaettavaks. Valtion "laitokset" on tehty tehtävänsä! Hienoa. "Jatkakaa!" <3
Love is everywhere
Keep <3 simple!
lauantai 24. lokakuuta 2009
Kaksikko
Ei jumalauta!
Huomenta!
Aamu + yö = Paska hermosto ja unettomuus.
Liukastumiset sucks.
Voin kuvitella, että karmeessa kännissä ei välttämättä osaa erottaa, mikä on viinan aiheuttamaa sekavuutta ja mikä johtuu vaikkapa sairaskohtauksesta. No, turha arvailla. Olipo kyse ruhjevammasta vai infarktista, tämä oli karsea juttu. Siis aivan hirveä. Johtui varmaan siitä, että itsekin kyseisen henkilön olen muutaman kerran tavannut, sekä siitä, että Nikon tilalla olisi yhtä hyvin voinut olla kuka tahansa läheinen nuori mies.
Toivotaan, että hukkumisen syy selviää oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa. Jossei, sitten voidaan vaan spekuloida, oliko kyse tapaturmasta vai hukuttautumisesta. Omaisille tärkeintä lienee, että menehtynyt voidaan saattaa nyt konkreettisesti viimeiseen lepoon, eikä epätietoisuus nuoren ihmisten kohtalosta jää mustaksi pilveksi mieliin. RIP Niko Niemi. Omaisille edelleen voimaa ja sympatiaa vaikeina hetkinä!
Jep, pointtini oli, että tulee turvatakit tarpeeseen, jos jo ekoilla talviliukkailla on yksi ihmishenki tapaturmaisesti menetetty. Täytynee alkaa varustautua sellaiseen painijan pääsuojaan ja turvatakkiin ja käyttää vain golfkenkiä tai nappiksia. Ja peffaan kii ilmastointiteipillä uimarengas. Jep, hieno näky. No parempi sekin, kuin näky, jonka tuon miehen vanhemmat ovat joutuneet/päässeet kohtaamaan vainajan löydyttyä.
Ainoa hyvä asia tässä koko shitissä on se, että tapauksen ansiosta toivottavasti edes muutama ihminen miettii
> päihteiden käyttöään
> omaa kuolevaisuuttaan
> mediamylläkän positiivista roolia etsinnöissä
> rakkaita ja läheisiään
> myötäelämisen ja tuen antamisen taitojaan.
Tai vastavuoroisesti lopettaa miettimästä ns. vähäpätöisiä stressitekijöitä, kuten vaikkapa tulevaisuuden murheita, jotka todennäköisesti eivät koskaan tule edes käymään todeksi.
Näihin synkkiin mietteisiin on bueno lopettaa. Ja kliseisesti todeta, että "olisi voinut käydä huonomminkin", sekä itselleen että Nikolle. KYLLÄ! Niin olisi. Mutta kuten sanottu, jokaisen paskataakka on se itselleen painavin lasti. Surun, vitutuksen, avuttomuuden, lohduttomuuden ja tuskan määrää ei voi asettaa mitta-asteikolle. Ja sama pätee onneksi myös onnen tunteisiin. Öitä!
<3
Tässä linkki juttuun. Joka kerta kun se oma syysflunssa tai rikkoutunut fillarin kumi meinaa suistaa elämän raiteiltaan, tästä voi hakea uutta perspektiiviä.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/kynttilat-syttyvat-niko-niemen-muistolle/159532















