Yöllä oli pamahtanut jumitus silmiin ja päähän. Normikaava. Kun aukes korvien alapuolelta, niin yläpuolelta löi kiinni. Ns. pullahti jumitus hattuun. Kuuluu asiaan. Oikea nivel on unessa alkanut kenottaa. Ihan niinkuin arvelin, se ei kestänyt edes torstaihin, kun oli niin kova suoja päällä, joka väänsi sitä takas pois paikoiltaan. Olkoon. Olinkin jo henkisesti valmistautunut siihen, että mun kesä meni jo. Syksyllä suvantoon.
Toivottavasti joku edes tekee mun nuoresta ihanasta elämästä jonkun muistoviisun, jonka seurakunta voi vetää yhteislauluna hautajaisissa. Se vois mennä vaikka näin:
'Oli kiva elämä jee, jee.
Sitten alkoi helvetti jee, jee.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin syksyllä suvantoon, jee, jee.
Siis syksyllä suvantoon, jee, jee.
Epäreilua vittu, perkele, saatana, helvetti, jee, jee.
Mutta siitäs sai, olikin niin paska ihminen, joka ei ansainnut muuta kuin kärsimystä, jee, jee'.
Hyvät yöt. Kokeillaan jos Klotriptylillä tulis uni. Hyi hitto, kun roskiksessa haisee tilli-kermaviiliesanssilla maustetut sipsijämät...
Nauttikaa ihmiset siitä, että olette terveitä ja voitte tänäkin aamuna lähteä ihan mihin vaan, mihin teitä huvittaa ja tehdä siellä ihan mitä tahdotte. Vaikka se ois aamupostin hakeminen laatikolta, niin ajatelkaa se etuoikeutena, ei velvollisuutena. Teillä jalat kantaa, horisontti pysyy suorassa ja voitte marssia laatikollenne hymyssä suin. Mä, ja moni muukaan, ei pystytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti