Parempi todella olla himassa kuin vaikka lähteä kauppaan ilman vaatteita, koska unohtais ne niskan takia. Silloin kun yläniska on pettänyt, en muista enkä tajuakaan juuri mitään. Silloin voisin lahjoittaa vaikka 10000 e Kodittomille Kissoille, tai jopa Kodittomille Juopoille.
Sen takia muuttopäiväkin (21.5.) on ihan sumeeta, että yläniska petti (muistiinpanojen mukaan) 13.5. Tutkaisin siis juuri kännykkää, missä mulla on aina kaikki oireet ylhäällä omassa dokumentissaan.
Muistan muuttopvästä vain sen, että olin pakkaamassa himassa kamoja, sitten tuli riita exän kanssa ja se käski mun 'painua vittuun samantien' ja mä lähdin.
Pakkasin kassin, ajoin auton tallista (ihme, että etsin taas valkoista Audia;), mietin, että mikähän se uuden asunnon osoite oli ja löysin kuin löysinkin himaani. ;) Sit sen jlk makasin viikon täällä uudessa kotona kanttuvei kattoa tuijottaen, kun oli NIIN paha olo ja en tajunnut mistään mitään.
Tämä kaikki paska johtuu muuten siitä, että roudasin muuttopäivänä osan kamoista autosta tänne. Ja ennen sitä kuvasin siellä pirun mökillä Hornetteja katse kohti taivasta. Siitä olen luopunut. No, sitten olikin fyssari 27.5. Se auttoi vähän. Ahaa, nyt alkaa valjeta, miksi olen kuilussa. Oon huhkinut ihan liikaa...
Oli muuten hauska eilen tulla fyssarilta ja katsoa mun uutta kotia. 'Ahaa, tässä mä asun', totesin. Niska oli silloin muuttopvänä niin jakissa, etten muista reissusta uuteen kotiin juuri mitään. Muistan vaan itkeneeni, kun ei ollut petaria ja jouduin tekeen sellaisen toppatakeista. Siihen vaan takit sängylle ja päälle pari pussilakanaa ja avot. Sit frendi toi illalla petarin.
Ja sit seuraavaksi itkin sitä, ettei ollut kahvia, eikä ruokaa. Kolusin kaikki kaapit läpi ja löysin jotain irtonaisia (joulu)kahvinporon kämppikseltä. Talouspaperista sain suodatinpussin ja sain kuin sainkin kaffeet keitettyä. Onneksi illalla tuli ihanainen Optimus käymään ja toi mulle kassikaupalla safkaa. Ja hammastahnan.
Juu, ja nyt sit eilen elvytettiin yläniskaa vasta, kun ei sitä silloin 27.5. hoksattu. Ei ihme, että elämä on sumua. Nyt mä pysyn maaten ens torstaihin asti, josko sit pääsis ylös kuopasta. Öitä!
Tekstit
7 kommenttia:
Onko sulta tutkittu kilpirauhasta ja sen toimintaa?
Kaikki on tutkittu. Turha sitä syytä on muualta hakea, kun se tiedetään jo. Mua ei tutkita enää eurollakaan. Kaikki on erinomaista: hormonit, veriarvot, sydän jne. Muuta kun keskushermosto on shokissä ja yläniskassa vaivaa nivelmekaniikkahäiriö, niin ne selittävät kaikki oireet. :)
No, eipähän tartte murehtia ainakaan, kun on kaikki tutkittu. :) Ei sillä, että osaisin enää murehtia sen jälkeen, kun on kuullut myös kymmeniltä muilta, mitä ihmeellisiä oireita ytimen hermojen venytysvamma + niskavamma voikaa aiheuttaa. Siis vaikka mitä... keskushermostoa voi verrata tietokoneen emolevyyn tai prossuun. Jos se ei toimi kunnolla, niin häikkää ilmenee siellä ja täällä. Mä oon siis Commodore 64 2000-luvulla. ;)
No ei ole mikään ihme jos et muista kaikkea ja ehkä kaikkea ei olis niin mukava muistaakaan...
Kyllä Tahdonvoimaa on käynyt/käy sellaista elämän koulua, että heikompi olisi jo antanut periksi. Mutta jo pienestä pitäen tiesin hänen pärjäävän maailman turuilla. Tytöllä oli tahtoa, intoa, oma-aloitteisuutta, mutta myös sydämen hyvyyttä. Mitä hän päätti tehdä sen hän myös teki ja pihaleikeissäkin oli aina heikomman puolella.
16 vuotiaana aloitti sovitusmallina ja muutamaa viikkoa myöhemmin oli jo Helsingin mallitoimiston kirjoilla. Kuvauksia moniin eri lehtiin, matkat Pariisiin, Kreikkaan, Saksaan opettivat ja antoivat paljon uutta elämän kokemusta.
Yliopistoon pääsy, firman perustaminen, kaikki minkä Tahdonvoimaa päätti toteuttaa, sen hän myös toteutti.
Silti Tahdonvoimaa ei ole milloinkaan unohtanut juuriaan, kotia, josta hän suuntasi suureen maailmaan. Muistan kun hän sanoi kerran, et tönäse äiti mua, jos muutun liikaa virran mukana. Ei ole tarvinnu tönästä, hän on sama rakas tytär kuin ennenkin.
Näiden pitkien raskaiden kuukausien aikana, elämä on näyttänyt toisenlaisen puolen raskaimmin Tahdonvoimaalle, mutta myös meidän koko perheelle. Olemme surreet, iloinneet (pienistä hyvistä hetkistä)ja toivoneet ja uskoneet.
Mustin motto on silti, et paistaa se päivä vielä risukasaankin...
Niin, ja kaiken sen jälkeen, kun ihminen on monet kerrat ryöstetty, yritetty raiskata ja tappaa ja kaikkea kamalaa, se kaatuu korkkareissa ja kaikki on ohi. Mieluummin mä oisin kuollut sinne Reperbahnille jonkun narkkarin puukkoon, kuin näivettynyt himaani. Kaikesta nähtävästi selviää muttei siitä, että kaatuu omiin jalkoihinsa vittu.
Ja kaikki, minkä mä oon saavuttanut, olen myös menettänyt. Olen kolmesta ammatista ja kahdesta tutkinnosta työtön, Mun mielestä siitä pitäis saada ainakin viisinkertaisesti sairaspäivärahaa. Mutta niinkuin fyssarini jus totes: parempi vaan pakottaa ittensä tekeen duunia, kuin uhrata energiaa Kelan kanssa tappeluun. Ne ei tajua kuitenkaan mistään mitään, joten jatka vaan vaakatasosta hommien tekemistä mieluummin kuin että käytät energian tuulimyllyjä vastaan taisteluun. Hän on ihan oikeessa tossa asiassa. Sit kun on 100-prosenttisen varmaan, etten parane, alan uhrata ajatuksia sille mätäpaiseelle eli Kelalle.
Niin, ja Reperbahn ei todellakaan ole vain huoraamista/huorien ostajia varten, vaan siellä on Hampurin vilkkain yöelämä. :) On hienoa ja huonoa klubia toinen toisensa perään, teatteria yms.
Lähetä kommentti