Maailma on vinossa. Niin se C0 tottui taas oleen väärässä paikassa ja koko horisointti on taas ihan tyhmän tuntuinen, kun on pystyssä. Jotenkin kallellaan. Ei siis passaa olla muutenkaan pystyssä, koska C0 pullahtaa pois. Suojajännitys yläniskassa/päässä on niin kova, ettei nivel pysy edes ens torstaihin asti siellä, missä pitäis. Niinpä täytyy vaan maata ja antaa niskan relata. Ens viikolla leivotaan sit uudestaan, niin eiköhän ala nivel pysyä. Niin siinä kävi viimeksikin.
Kyllä tässä väistämättä herää kysymys, onko mun elämällä mitään arvoa? Itsellenihän ei ole, mutta muiden mieliksi/suosituksesta/antaman toivon vuoksi/kiusaksi jaksan elämäni jatkoaikaa.
Itse en ole saanut pitkään aikaan elämältäni sitä mitä haluan, mutta on vain oltava tyytyväinen vähempään tai mentävä suvantoon. Toistaiseksi olen vielä ollut 'tyytyväinen' siihen, että elän ja hengitän, vaikken voikaan tehdä enkä tuntea juuri mitään. Tekeminen ja tunteilu saa vaan hermoston sekoamaan ja kun nyt sen on saanut rauhoittumaan, täytyy välttää kaikkea, millä se vois lähteä taas ylikierroksille.
Kaula/niska teipattuna makaan himassa päivät pitkät romuineni sängyssä nousten välillä ylös tekeen jotain välttämätöntä. Mutta koskaan en voi nousta tekeen sitä, mitä haluan. Aina kun olen elänyt muutaman iloisen päivän tai viikon, kärsin siitä jopa kuukausia. Tämäkin kesä on ohi, ennen kuin olen taas pystyssä. Jaa miksi? Nyt kärsin siitä, että muutin uuteen ihanaan kotiin. Ja just kun olen jalkeillani syksyllä, joudun taas muuttamaan. Ja sitten makaan taas jouluun. Ja sitten onkin dedis täysi.
Mä olen niin säälittävä ja mun elämäni on niin perseestä, että harva sitä todella tajuaa. Porukat ja fyssari varmaan ymmärtää, kun ovat nähneet alusta asti, millaista kärsimystä tämä on toisinaan. Aina kun pääsen ylös ja elämään kiinni, tipahdan kuiluun takaisin.
Tällä hetkellä tilanne on erityisen paha: Pystyn just just käymään vessassa ja saan syötyä safkoja, joita en ees itse ole pystynyt tekeen. Teen vähän duunia, mistä siitäkin rankaistaan. Tienaan jopa rahaa, mutten pysty käyttää sitä missään. Opiskelen, mutten voi hyödyntää osaamistani missään. Olen yrittäjä, joka on olemassa vain nimenä firman perustamispapereissa. Ja sosiaalista elämää ei ole, niin että nauttisin siitä. Tai on, FB:ssa, blogissa, foorumilla ja meilissä. Suunnittelen tulevaisuuttani tietäen, että helvetti vaan jatkuu, mutta paikka vaihtuu, kun joskus taas muutan. Siinä se on. Nk. elämäni.
Ja Dr Phil voi nyt pitää kaikkitietävän sanaisen hellapsykologin arkkunsa visusti kiinni ja antaa mun valittaa. Sitten jos Phil itse saa kokea sen, kun on kuollut mutta elossa kuukausikaupalla, hän mahdollisesti ymmärtää tilanteeni. Siihen asti Phil pitää vaan kynät povarissa, eikä raapustele mitään, kiitos.
Voi perkele, kun digiboksin kaukosäädinkin on hukkunut, niin ei saa ees telkkaa auki. Mutta vittuuks sitä avaamaan, enhän mä voi edes katsoa sitä. Kuunnellaan radiota sitten. :)
Jaa niin, mähän täytän kohta 28. Onpas hieno juttu tuokin. Viime vuonna sain ihanan kellon, jota en ole päivääkään tarvinnut. Ei sairaalla olen mitään, mitä kellottaa. Puhelin keroo fyssariajat ja that's all.
Mun hieno uusi rannekello näyttää aina samaa aikaa ja ruudussa vilkkuu:
Elämä pysähtänyt 29.2.09 klo 19.02. Ei tiedä, käynnistyykö koskaan uudelleen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti