keskiviikko 5. elokuuta 2009
Huhhuijaa
Mitähä täs nyt tapahtui? Yhtäkkiä heitti aivan helvetillisen päänsäryn? Näinköhän tässä on nyt sit kävi niin, et hartsut nappas tuen yläniskasta. Ei saatana. Taas on päässä pallo. Ja ihan vitun hirvee hedari otsassa, nenässä, silmien takana ja päälaella. Kyllä se fyssari mut nakkaa nyt vesilinnuille. Ja nyt en taatusti tehty yhtään mitään, et oisin provosoinut tätä. En sitten niin mitään. En ehtinyt...Kyllä mun terveen päivät on nähty. Ei jumalauta. Nyt oon itteki hieman hämmentynyt... En enää tiiä, mitä täs pitäis. En mää tässä kunnossa voi hoitoonkaan mennä. Siis näin hirveessä hedarissa... Se pahenee vaa, ku räplää... Voi vittu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Voi voi... Oliskohan se pallo ja kaikki muutkin oireet tullu nyt siitä fyssarin "kovemmasta" käsittelystä??
Soita heti aamulla fyssarille. Yrtiä olla räpläämättä, eiks se fyssarikin sanonu ettei sais tehä niin. Vaikka kun koskee noin moneen paikkaan yhtäaikaa, sormet vaistomaisesti tekee tuota räpläystä...
M, niin, tarkotin, et fyssari räplää, en minä. Ja mul on jo aika, mutta en tiiä, meenkö. Jos on karsee hedari, ei kannata. Se voi pahentua. No, täytyy kattoo huomenna. Mulle alkaa olla ihan sama. Vaikka jäis huomen rekan alle, ni olo tuskin huononis. Päinvastoin. Ainaki pääsis kivuista sit, jos tarpeeks lujaa osuis. Ei tästä kalua saada, joten aivan vitun yks lysti.
Joo, käsitin räpläyksen väärin, sorry.
Mutta voi olla sittekin että fyssari arveli et hoito voidaan tehdä vähän reippaammin, mutta eka kerta vetikin paikkas täysin tilttiin. Pitkään on tehty "samoilla otteilla" ja sitten vaihdetaan niin tuntus ettei se voi olla vaikuttamatta. Ensin moninkertaistaen pahimmat oireet, mutta jatkossa kuitenkin antaen helpotusta..
Pää asia olis et saatais sinun olosi paremmaksi. Älä Tahdonvoimaa puhu rekan alle jäämisestä, olos on varmaan nytkin juuri sellainen kuin se olis jo tapahtunu :(
Jaksa silti eteenpäin oma Taistelijani!
Ei noilla syillä ole väliä, kun olo on hirveä kuitenkin. Haaskaksi vaan kroppa! Jos ois lintulauta, menisin siihen nokittavaks. Sitähän tää on. Lopun alkua, elävältä syömistä ja vittuilua. Kidutusta, joka päätetään vasta vangin luovuttamiseen tai kuolemaan. Enhän mä tästä parane, mut katton ja kärsin viel sen 2 vuotta, niinku olen sanonut. Vaikkei täs elämäs mitään arvoo enää olekaan, niin elän vaikka vihamiesteni kiusaks vielä. ;)
Niin, siis yhteensä kaks vuotta. Elinaikaa ois jäljellä 9 kuukautta. Siitä sit kellot tikittämään! Tosin sit ku aika loppuu, en tiiä yhtään mitä teen, mutta ainakaan en aio enää tällä tavalla. Varmaan teen kaiken sen, mitä oon aina halunnut, kuten reissaan sen verran, kun jalat kantaa ja sit kuolen kipuun johonki itä-nepaliin. Mut ainakin sain elää edes pienen hetken. :)
Lähetä kommentti