Kottikärryt

Ei oikein hyvin alkanut tämä(kään) päivä. Yöllä heräsin siihen, että nukuin jotenkin oudosti... Vissiin niska vinossa. En pystynyt paikallistamaan. Sattu ainaki helvetisti korvan taakse ja koukistaja oli krampannut. Heitti myös paineen nenään, eli joko niska vinossa tai alaranka huonosti tuettuna. Ihan sama, huono kuitenkin.

Aamulla kun heräsin, pää oli pallo! Kas, kas, pitkästä aikaa. Se olikin jo pari viikkoa pois. Yläniska tiksannut. Sitä ei viimeksi käsitelty, kun tuntui hyvältä. Täytyy toivoa, että se on "vaan" väsynyt ja lähtee elpyyn, kun tänäänkin lepäilee. Ja voihan se vetää yläniskaan/takaraivoon hartioistakin. Jostain se hakee tuen löysille nivelsiteille. Yleensä hartsusta korville tai yläniskalle.

Huonompi juttu on se, että takaraivo/päälaki on vieläki tukossa. Kai se sit oli taas niin äärimmilleen rasitettu, että kestää aikansa ehkä toinenki kerta, ennen ku sen saa auki. Oma teoria tosin on se, että niska jäi löysäks, eikä se tosta paremmaks tule, ehkä vähän tukilihaksilla. No, faktat faktoina. Ei kottikärryistä saa Porschea vaikka kuinka käyttäis aikaa, rahaa ja mielikuvitusta. Jonkin verran on yhteisiä elementtejä, pyörät ja runko, mutta siihen se jääkin. Eikä Ladastkaan saa Porschea, mutta se on jo sentään auto. Sillä voi kuitenkin ajaa, ei ehkä isoimmilla Autobahnoilla mutta pikkuisilla pihateillä. Kottikärryillä ei.

Nooh, kattellaan mihin tää tästä menee... Vituiksihan se menee, mä sen tiedän jo nyt. Mutta uskottelen ittelleni, että suunta voi muuttua... Power of Denial. Just in case, laitoin jo ft:llekin tiedotuksen, et ens viikolla olen oven takana itkemässä. Kyllä sitä jaksaa edelleen ihmetellä, miten elämä voi mennä totaalisen pilalle sekunnin murto-osassa. Tässä riittää ihmettelemistä moneksi kuukaudeksi, kunnes tiimalasi on tyhjä. Onhan tässä aikaa ens kesään... Sen jälkeen jossei ole kunnossa, ei tartte tullakaan kuntoon. Viimeistään ens kesänä lyön hanskat tiskiin ja myönnän, että se siitä. Yritys oli erinomainen mutta no can do.