perjantai 27. marraskuuta 2009

Kommunikaatio(väline)helvetti

Ihan oikeesti mä en ala enää mitään. Tää on niin ehtaa paskaa leikkiä näiden elektronisten vimpainten kanssa. Aloitin päivittämään puhelinta, josko saisin siinä nettiselaimen toimiin. Mikki ei taida korjaantua samalla tekniikalla. ;)

Alkoi lupaavasti, koneen käynnistyksessä meni 7 minuuttia ja 14 sekuntia. Jep, kellotin! No, kone aukes ja sit vaan nettitikkua sisään. "USB-laitetta ei löydy". Normi. Pari kertaa sit uudelleenkäynnistystä ja tikun kytkentää inside outside about 5 kertaa. Homma toimii, ku venäläisen junan vessa. Aktivoidaas sit tikku, se pitäis onnistua nappia painamalla! Ei tänään. "Mobiililaajakaista ei käytössä". What? About viissataakuustoistajapuolikasta yritystä, ja sit alkoi netti ruksuttaa parin megan yhteydellä. Loistavaa. Eiköhän tää tästä. :)

Eikun nettiin etsiin uusimpia päivityksiä. Jostain syystää enssijainen päivitysohjelma (PC Suite) ei auennut, koska... "Ohjelma on vanhentunut". Perus. Haetaan sit Noksun sivuilta päivitykset. Kappas, tietokone kaatuu joka kerta kun yritän avata selaimen, diagnoosi mitätön: "ohjelma ei vastaa". Perus. Tein kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin checkit, mut paskanmarjat. Ollaan sit pimennossa. Tällä on selkeesti joku tarkoitus.

Tiedättekö, mikä on ensimmäinen hankinta, jahka pääsen joskus takas duuniin? Puhelin ja aivan ihka oma henkilökohtainen läppäri, joihin hommaan täyden asennus/huolto/päivitys/paniikkipaketin. Vanhat kamat lahjoitan Kalkun kalastajille. Voivat pistää verkonpainoksi. Tai ihan sama, voi niillä vesilintujakin heitellä.

Muinoin nauroin, kun Diilissä FC Sovelton tj kertoi ihmisten tuhlaavan keskimäärin 3 tuntia työpäivästään tietoteknisten ongelmien ja epäkohtien kanssa painiskeluun. En naura enää. Toi kolme tuntia ei edes riitä... Ettei mee ruikutukseksi, niin laitetaas tommoinen iloinen kuva mukaan. Ja sit, päivän kohokohta (paitsi, että aurinko paistaa just nyt!!!:) mä vedän tutulääkettä ja alan uudestaan nukkuun. On sellainen tunne, että jos jatkan elektroniikkahelvetissä, niin joudun soittamaan Pikonlinnan pojat pian paikalle. Onneks eivät tule kaukaa, vaan tossa naapurissa ovat.

Öitä. Taas. Kun herään, alan vääntää omena-kaurapaistosta, vaiks se hiukka hankalaa onkin tässä kuosissa. Mut jotain on tehtävä, ettei mee fiaskoksi... <3

Ei kommentteja: