Tänään herättiinkin ajoissa, seiskalta. Oli vähän menoja perheessä. Pitkästä aikaa tuli kuunneltua aamutelkkaa. Olin onnessani kun luulin, et se rasittava kokkiohjelma on lopetettu, mutta paskan marjat. Ei mennyt hetkeekään, ku ylipirtee miekkonen pamahti ruutuun pataattikeittoineen. Silmiä kirveli, kun äijä paineli meneen juuresveitsellä porkkanat, palsternakat ja paatatit. Sit vähän tinjamia pannulle ja leipiä öljyyn.
En vaan voi käsittää, mikä ihme noissa kokkiohjelmissa viehättää ni paljon, et niitä jaksaa kattoa vuosikausia. Joo, alastoman Jamien ymmärrän, mutta sit nää muut sankarit (vaatteet päällä;) on jotain käsittämätöntä. Argh, Ratula! Se vasta on juoneton ja tylsä. Ylipäänsä tv-ohjelmat, joiden ainoa juju on julkkisvieraiden kanssa kokkailu, ei mahdu mun tajuntaan. Ja sama juttu sen ohjelman kanssa, missä oli niitä hulluja kokkeja. Ei riitä sanat kuvailemaan sitä vastenmielisyyden tunnetta, ku ihmiset leikkii ruualla.
Joku noissa keittiöohjelmissa nyppii, mut nyppikööt. Onneks kaikesta ei tartte pitää. Ehkä se on se, että suurin osa ohjelmista on ulkomaisia, eikä niissä kokatut mössöt istu välttämättä suomalaiseen ruokakulttuuriin. Tai sit kyse on siitä, etten jaksa välittää ruoka/juomapuolen asioista, vaan enemmänki syön siksi, että pitää syödä ja pysyn elossa. Tää tulee varmaan muuttumaan, jos joskus on oma perhe, jonka kanssa kokkailla ja safkata. Toistaiseksi joku muu saa olla safkaussuunnittelija, keittiömestari ja grilli-isäntä.
Ruuan valmistus ja kokkaushetket ei ole lapsuuden jälkeen iskeneet. Voikohan niistä saada yliannostuksen? Kotona tehtiin melkein joka päivä kaikkia ihania herkkuja äitin kanssa. Taidettiin tosin enemmän vaikeuttaa hommaa, ku auttaa, mut tärkeintä oli se leppoisa yhdessäolo ja porukassa puuhastelu. Äitin korvapuusteja ja sämpylöitä ei voita vieläkään mikään. En kyllä ittekään usko yliannostusteoriaan. Enemmänkin kyse on siitä, millainen merkitys ruuanlaitolla ja ateriointihetkillä on kussakin vaiheessa elämää. Eipä niistä tunista ja makarooneista mihinkään huumaaviin hedonistisiin nautintoihin asti ollut opiskeluvuosina. Tällä hetkellä ei taas nähdä vaivaa ruokailun eteen. Kunhan nyt syö niin, et elintoiminnot pysyy käynnissä.
Kuullaan!
Tekstit
2 kommenttia:
Vai nostit pään ylös tyynyltä sittenkin Tahdonvoimaa, melkein tuon etukäteen kyllä arvasinkin...
Työ asioita hoitelet sängystä käsin, olet niin tunnollinen ja hyvä kaikessa minkä teet. Ja kun itse tiedät et osaat hoitaa asiat juuri niin kuin olet suunnitellut, olisi itsensä kiduttamista jättää työn tekeminen muille. Vaikka taas Musti toisaalta ajattelee että sinun ei passais sitä läppäriä siinä rinnan päällä pitää kun se vaikuttaaa ei hyvin koko roppaan.
Oon muuten niiin samaa mieltä sun kanssas noista kokkiohjelmista, joskus katoin niitä, mutta nykyään käännän heti toiselle kanavalle kun niitä alkaa pyöriä. Heikosti meikäläinenki nykyään ruokaa enää laittaa, nuo työ ajat pitää huolen siitä ettei jaksa soppakauhaa enää heilutella. Tänään mua nauratti kun töistä lähtiessä ajattelin et kun viittis alkaa tekeen makaronilaatikkoa ja kuinka ollakaan, isä Lavin (mieheni) oli lukenut ajatukseni ja kotona odotti ihana makaronilaatikko, jota tietty söin itteni ähkyksi. Tässä sitä yritetään sulatella kuin kinkkua ikään ja ootellaan aamun ensi kajoa...;)
Nostin, mutta enpäs tehnyt duunia. Ja enpäs tehnyt puoli-istuvassa asennossa, vaan ihan täysin istuvassa. :) Toinen kerta opetti...
Tunnollinen kyllä olen, jopa liian. Hyvästä en tiedä. Mutta ainakin niissä asiossa, joista innostun. Uusimpia suuntia on hakukonemarkkinoinnin opiskelu ja neuropsykologia.
Jep, sama juttu ruokaohjelmien kanssa. Saman tien vaihtuu kanava ku alkaa kokkii marssii ruutuun. Sen sijaan Eurojahti -shitti on päässyt pari kertaa yllättämään. ;)
Mahtavaa, että toi telepatia toimii kaikkiin suuntiin. Myös Lavinin kanssa... Sähän voit kohta unohtaa netin ja puhelimen ja hoitaa yhteydet ihan mielensisäisesti... ;) Niinkus vähän nytkin.
Mees ny tutiin, äläkä huhki liikaa! Lupaatko? <3 <3
Lähetä kommentti