Jimi tarttui mukaani Hesasta 2003, jolloin mieheni pikkuveli, olkoot vaikka Johannes, täytti vuosia. Olin jo hetken aikaa miettinyt, miten ilahduttaa nuorta miestä, joka ei välittänyt niinkään materiasta, eikä etenkään krääsästä, jota ihmisille usein lahjaksi tupataan ostaa, kun muutakaan ei keksitä. Musiikkimiehellä oli jo nuottiteline, nuotit, vahvarit ja soitin, joten mitään hyödyllistä en pystyisi hänelle hankkimaan. Niinpä päätin olla ostamatta mitään, kunnes silmiini osui tuo purppuranpunainen 2,6 m x 1,5 m Jimi.
CASIOT JA ROLANDIT
En arvosta itsekään krääsää ja tykkään fiilistellä musiikin parissa, joko itse tuotetun tai muiden tulkitseman. Opin soittamaan pianoa 4-vuotiaana, en tosin vieläkään tiedä, miten. Eikä tiedä kukaan muukaan. Yks päivä olin huutanut huoneestani äidille, että tuuhan kuuntelemaan, minä soitan pianoa! Äiti pyöritteli silmiään ja totesi, että tyttö tarvitsee selkeästi lisää koskettimia. Vanhassa muovisyntikassa oli vain pari oktaavia, sillä saattoi soittaa vaan kahta kosketinta kerrallaan ja taidot riitti useampaan. Muistaakseni 6-vuotislahjaksi sain ihka oikeat Casinon sähköurut, jotka vaihtui nopeasti isompiin ja tehokkaampiin mööpeleihin.
PIANOTUNNEILLA
Tuohon aikaan, ennen ala-astetta, taisin käydä pari kertaa pianotunneillakin. Ensin yksityisellä opettajalla Lahdessa Vesijärvenkadulla, mikä tosin päättyi yhtä surkeasti kuin oli alkanut, sillä opettaja oli ekalla tunnilla kännissä, eikä pystynyt kunnolla puhumaan saati opettamaan. Äiti haki meikäläisen pois ilmoittaen, ettei maksa viinanjuomisesta. Ja minä puolestaan ilmoitin äitille, etten enää IKINÄ mene pianotunneille, vaan haluan opetella soittamisen itse. Toisin kävi, kun löysin vihdoin mukavan ja minua ymmärtävän opettajan, Tiinan. Tiina opetti aikoinaan musiikkia Joutjärven ala-asteella ja pidin hänen innostavasta ja iloisesta asenteestaan alusta asti. Ei virsiä, ei 50-luvun Beatlesiä, eikä lastenlauluja. Jesh!
Äidin vihjauksesta Tiina alkoi opettaa minua torstaisten musatuntien jälkeen. Korjaa äiti jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen mielikuva, että maksoimme Tiinalle opetuksesta 10 markkaa joka toinen kerta. Jotenkin muistan elävästi, kuinka kannoin sen ryppyisen setelin suht polleena Kyproksen tuliaisena saadussa pinkissä lompakossani. Tuohon aikaan suurin osa ystävistäni soitti Lahden musiikkiopistossa tai konservatoriossa, joiden lukukausimaksuihin meillä ei olisi ikinä ollut varaa, eikä ilmeisesti haluakaan investoida. Ne pennoset laitettiin meidän kolmen lapsen yleisurheiluharrastukseen.
Tämä toinen soittotuntisessio kesti jopa pari vuotta, kunnes totesin opettajalle, että olen jo riittävän hyvä, enkä jaksa enää harjoitella tuttuja kuvioita. Pystyinhän säestämään itseäni, kun lauloin ja osasin soittaa korvakuulolta levyiltä kuuntelemani kappaleet. Tiina oli muuten samaa mieltä. Olin tuolloin tokalla luokalla eli kahdeksan, eikä minulla mitään absoluuttista säveltäkorvaakaan kyllä ollut.
BÄNDIJUTTUJA
Ala-asteelta lähtien olenkin ollut mukana yhdessä jos toisessa bändissä niin soittajana kuin laulajana. Enemmän ensimmäistä, vaikka kyllähän minä viisi vuotta harrastin laulamista vakavamminkin. Yliopistoaikoina soitin Lines of Leaving -nimisessä vaihtoehtorock-pumpussa, joka muuten tekee edelleen musiikkia, jossa on sanomaa. Bändin omistama levy-yhtiö on Independents Sounds Oy ja viimeisin albumi The Battle of Humanity. Musiikkia voipi kuunnella mm. http://linesofleaving.com tai http://myspace.com/linesofleaving -saiteilta.
Tuohon rock-aikaan ryhmän paine pisti hankkimaan hienosoundisen ja arvostetun merkkibrändin koskettimet. Niinpä jossain suuremmassa aivotoiminnan häiriössä (jo silloin;), ostin törkeänhintaisen Rolandin sähköpianon. Tässä oli vain yksi ongelma, se painoi 15 kiloa, koska siinä oli aito vasarakoneisto. Enkä muuten saanut sitä nostettua edes autoon ilman kundien apua. Niinpä Roland lähti myyntiin 4 kuukauden päästä hankinnasta. Ei ollut mennyt kaupalliset opinnot hukkaan, koska sain siitä 2050 euroa ja olin itse maksanut 1750. Ja arvo oli kyllä taatusti pudonnut tuona aikana. Sitten olinkin pari vuotta ilman soitinta, koska en (muka) ehtinyt soittaa työni takia. Kun vihdoin sain aikaa itselleni, eli kun kaaduin helmikuussa 2008, päätin hankkia uuden soittimen. Silloin sai painavat Rolandit jäädä, ja investoin markkinoiden kevyimpään Yamahaan. Olen soittanut sitä about 20 kertaa haverin jälkeen, viimeksi jouluna. Mutta ehkäpä ensi vuonna. ;)
INVENTAARIO
Säästelin lapsuudenaikaisia Casinoitani aina vuoteen 2006 asti (arvotavarana;), kunnes päätin inventoida elämäni muuton yhteydessä ja lahjoitin urut vähäosaisten keräykseen. Sinne meni yli puolet maallisesta omaisuudestani telttaa, hokkareita, sisustustauluja, pyykkitelinettä ja ainakin 30 kenkäpareja myöten. Kaksi A3:sta tavaraa häipyi nurkistani joillekin, jotka oikeasti niitä tarvitsivat enemmän kuin minä. Tuntuu karsealta ajatella, että joku olisi heittänyt nuokin tavarat kaatopaikalle, missä niistä ei ole kenellekään iloa tai arvoa.
Takaisin Johannekseen ja Jimiin... Musiikki-ihmisenä ja krääsän vihaajana päätin, että Johannes jäisi ilman lahjaa, jossei mitään fiksua löydy. Ja kuin kohtalon oikusta, törmäsin Jimiin eräänä keväisenä päivänä Helsingin Vallilan veturikirpparilla, missä olimme kuvaamassa SOK:n katalogia. Jostain syystä taustalle haluttiin punatiilitaustaa ja sellainen löytyi Flemarin studion vierestä vanhoilta veturihalleilta. Kuvaustauolla päätin piipahtaa Valtterin ihmemaailmassa ja kappas, törmäsin Jimiin ensimmäisellä myyntikojulla. Jimin lisäksi myynnissä oli myös Marilyn, Elvis ja joku kolmas musiikkilegenda, mutta eipä ollut varaa maksaa niistä kaikista.
MITEN JIMI PÄÄTYI MINULLE
Jimin ongelmaksi osoittautui sen valtava koko. Kyseessä oli siis kovasta pahvista/muovista tehty seinälakana, joka oli melkein kolme metriä pitkä, 1,5 leveä ja painoi kuin synti. Ja meikäläinen oli tietenkin junalla liikenteessä. Ei ollut mitenkään mahdollista roudata Jimi-poikaa omin avuin Tampereelle, joten oli turvauduttava leveisiin hartioihin ja voimaan. Niinpä järjestin mieheni synttärit "aivan sattumalta" Linnanmäelle ja auto jätettiin tietenkin Valtterin viereen parkkiin. Ja siinä sitten puolihuomaamattomasti onnistuin ylipuhumaan liikenneturvallisuudesta erittäin tarkan rakkaani, joka inhosi ylitse kaiken myös turhaa sähläämistä, hakemaan Jimin kirpparilta, tunkemaan sen farkku-Volvon katon rajaan etupenkillä istuvien pään päälle möllöttämään, ja lopulta myös ajamaan tämä kyseenalainen kuormausmenetelmä valloillaan takaisin Treelle. Uskon edelleen, että jos kyseessä olisi ollut investointi omaan kotiimme, moista venymistä ei olisi tapahtunut. Mutta kun nyt oli kyse hänen veljensä lahjasta, joustoa löysin.
Näin purppuranpunainen seinälakana päätyi siis Tampereelle, tuohon viistokattoon, jonka olla tälläkin hetkellä löllöttelen. Ja täytyy kyllä sanoa, että on taatusti ollut sekä saajan että antajan tyylinen yllätys, eikä mitään turhaa krääsää. Nyt kun Johannes ei enää asuta tätä huonetta ajattelin kysyä, josko julkka voisi päätyä sinne, mihin se selkeästi nykyään kuuluu, nimittäin meikäläisen seinälle. Satuin pari kuukautta sitten tilamaan purppuranpunaiset Jimin sävyyn sopivat paneliverhot muistamatta koko herran olemassaoloa ennen kuin tulimme tänne pyhien viettoon.
Lisää Jimistä vaikkapa täällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jimi_Hendrix
Tekstit
3 kommenttia:
loistava juttu. sinä se osaat kaikkea soittamisesta ompeluun. löytyisiköhän marilyneja ja elviksiä vielä jostain...? XD
En minä kyllä kaikkea osaa, mutta paljon on tullut opeteltua erilaisia taitoja, joista on ollut iloa ja hyötyä niin muille kuin itselleni. Ja kun on mielenkiintoa, intohimoa ja pitkäjänteisyyttä asioihin, niissä voi kehittyä melkoiseksi mestariksi halutessaan.
Itse tykkään harrastella kaikkea monipuolisesti, koska uuden harrastuksen myötä näkee aina uudenlaisen maailman ja erilaisia, mielenkiintoisia ihmisiä ja ilmiöitä, joita oppii yleensä tarkastelemaan kiehtovasta erilaisesta maailmasta käsin.
Ja mitä tulee elviksiin ja marilyneihin, niin epäilen, että ainakaan valtterista löytyis. Eikös ne vanhat veturihallit kai purettukin? En tiedä, muistelisin jotain tuon suuntaista. :)
Lähetä kommentti