Tämä tekniikka on toiminut aiemminkin, joten miksi hylätä moista. Phil muistanee sen puolikiloisen puntin paperia, joka tuotettiin aikoinaan, ku olin Kreikassa. Säästelin niitäkin seitsemän vuotta ja sinä päivänä, kun totesin, että kaikki suhteeseen liittyvä pyykki on pesty, silppuroin tuota onnetonta paperikasaa kuusi (!) tuntia. ;) Pointtini oli tuolloinkin sama, halusin valita itselleni tulevaisuuteen mukaan ne ajatukset, sanat ja näkemykset, joista voisin kenties oppia edelleen jotain tai joiden sisältöä haluaisin vielä miettiä tuorein aivoin. Palatakseksi takaisin tämänpäiväiseen meilituhoon totesin että tämän tuoreemmaksi pää tuskin enää voi tulla, joten miksi kantaa mukanaan yhtään enempää mietittävää tulevaisuuteen? Nyt viesteistä ei ole jäljellä atomin hiukkastakaan. Kiitos Pandora myötävaikutuksesta. Tulipahan tämäkin asia käsiteltyä loppuun.
Voipi vaikuttaa julmalta ja hätiköidyltä, mutta älkää huoliko, minulla oli kuukausikaudet pelkkää aikaa kypsytellä tuohonkin suhteeseen liittyviä ajatuksia. Ja muistothan säilyy aina, joskin tässä tapauksessa todella toivon, että aika kultaisi, tai edes hopeoisi, niistä tietyn osan. Mutta jotain hienoa tästäkin kaikesta jäi. Nimittäin tulevaisuudessa voin jälleen kerran nojautua erään suosikkikipaleeni sanomaan ja pitää entistä tiukemmin kiinni kullanarvoisista kulkijoista ja toisaalta päästää entistä helpommin irti niistä, joista uhkaa muodostua oman onnellisuuden ja elämänilon hidaste tai jopa suoranainene este. Tämä on sitä luontaista sosiaalisen elämän kiertokulkua, johon kuuluu myös terve luopuminen niistä asioista ja ihmisistä, jotka rajoittavat pitkällä tähtäimellä omaa kehittymistä ja onnea.
Sen verran itsekäs kannattaa olla, ettei suostu aina aasiksi, jonka ainoa tehtävä on vetää yhtä tai useampaa kivirekeä perässään. Ja tässä kyseisessä tapauksesta reestä oli pakko luopua, koska panoksena on ollut jatkuvasti oma terveys, niin psyykkinen kuin fyysinen. Kuunnelkaa ihmeessä Vladimir Vyssotskinin säveltämä "Mistä tunnet sä ystävän"-kipale, johon suomenkieliset sanat on tehnyt Junnu Vainio ja josta mm. Vesa-Matti Loiri sekä Arja Saijonmaa ovat esittäneet upeat tulkintansa. Tuon biisin hengessä olen niin monesti ajanut veneeni rantaan päästänyt sieltä pois ne ihmiset, jotka eivät halua tai pysty seilaamaan korkeassa aallokossa, saatika myrskyn kourissa. Ja kuten varmasti moni muukin, olen aivan tässä viime vuosina tajunnut, että minulla todella on ollut enemmän näitä veneestä poistujia/poistettavia kuin paatissa paskimmillakin keleillä pysytteleviä tovereita. Ja nyt en missään nimessä tarkoita sitä, että olen tekemässä Tesco-tyyppistä vuosi-inventaariota ihmissuhteistani, vaan enemmänkin sitä, että kriiseissä jyvät todella erottuu akanoista kuin itsestään. Tämä on aikaisemminkin niin monesti todettu, eikö?
Biisin sanat löytyvät mm. täältä:
http://lirama.net/song/69368
Saijonmaan versio:
http://m.youtube.com/watch?desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DsREk3WmG7Ao&v=sREk3WmG7Ao&gl=US
Jaahas, taidan kuitenkin mennä laittamaan nollani suoraan maanantaina, josko hyvä putki jatkuis ilman pudotuksia. Nyt ranka huutaapi lepoa. <3
Tekstit
3 kommenttia:
Eikö olekin puhdistava vaikutus, mutta minä olen ollut aivan väsynyt eilisen ja tämän päivän. Tosin olen kaikki tekstit lukenut, ostin kolme vihkoa, johon yhteen kirjoitan uneni, yhteen omat tekstit, joita haluan säilyttää ja yhteen toisessa muodossa kirjoitetut tekstit.
Ja tuo urakka on hidasta. Minä kun olen kirjoittanut keskimäärin kolme sivua päivässä joka päivä. No eihän tässä ole muuta kuin aikaa...
P,
No huh, huh! On kyllä aikasmoinen urakka. Mua oikein harmittaa, kun en ole jaksanut kirjoitella uniani muistiin, mutta toisaalta ei niitä missään julkisesti viitsisi muutenkaan jakaa. Ja tiedän, että tiedät, mutta ethän rasita itsesi sitten liikaa tälläkään innostavalla ja mukaansa tempaavalla proggiksella.
Lady muuten näytti varsin suloiselta! :)
Juu ei tuota urakkaa kykene tekemään kuin pari kolme sivua päivässä, aivan liian raskaita juttuja etenkin, kun ne tekstit tuntuvat olevan suoraan ohjeita minulle tämän hetkiseen elämääni. No maailma on kummallinen paikka.
Mieti nyt tätäkin tekstiä:
"Tie on vielä hyvin pitkä. Paljon on korjattavaa ja opittavaa. Sen voi tehdä pienin askelin. Sinun täytyy parantua. Nyt toivon sinun olevan kärsivällinen, etene rauhassa. Anna itsellesi aikaa toipua."
Hei haloo, minä kirjoitin tuon viisi päivää ennen onnettomuuttani. Silloin olin täysin terve. No jotkut lauseet ovat ehkä ajattomia, mutta on jännää kuinka ne puhuttelevat tällä hetkellä. Ja tuo on yksi kesyimmistä. Kai minä sitten tarvitsin opastusta... En vain ajatellut saavani sitä itseltäni.
Onneksi teen yhtä varsin mielenkiintoista oikolukua eräästä kirjasta tässä rinnalla.
Loput aikaa meneekin Ladyn ihailemiseen, siinä vasta pentu minun makuuni. Erittäin hienostunut ja herkkä tapaus. Ja se, että se on aivan samanvärinen, kuin ensimmäinen kissani. Nuo vaaleat kilpikonnasävyt on kuitenkin aika harvinaisia.
Hyvää pakkaspäivää...
Lähetä kommentti