tiistai 5. tammikuuta 2010

Asioita, joita ette ehkä tienneet niskavammaisen elämästä

1. C0-väli tarkoittaa ylimmän niskanikaman ja kallonpohjan välistä liitosta, eikä siellä oli varsinaista välilevyrakennetta ollenkaan. Itseasiassa koko yläniskassa ei ole samanlaisia tukirakenteita kuin alemana rangassa, vaan oma herkkä ja monimutkainen mekaniikkansa. Nollaväli on strateginen paikka, koska siinä välissä olevat ligamentit, lihakset, kalvot yms. tukikudos pitää pään kiinnikaularangassa ja näin ollen koko asennonhallinta on mahdollista, kun nollaväli toimii.

2. Niska on siis yksi ihmisen tärkeimmistä aistin/tasapaino"elimistä". Niskan kautta myös kulkee kaikki pään ja kropan väliset tärkeimmät hermoyhteydet, mm. selkäydin. Niskan lähellä on sellaisia elintärkeitä rakenteita kuin mm. ydinjatke ja aivosilta.

3. Niska on ihmisen anatomisesti heikoin yksittäinen rakenne ja sen pitää pääasiassa paikoillaan ligamentit (eli nivelsiteet) lihakset sekä muut tukikudokset. Ylimpien nivelten nivelkapselit ja nivelet ovat aivan onnettoman heikot ja vaurioituvat todella herkästi retkahdustyyppisissä onnettomuuksissa. Etenkin naisilla riskit ovat suuret, koska lihasvoima ovat heikot ja rankakanaali kapeahko.

4. Em. tietoihin nähden nähden on muuten erikoista, kuinka vähän niskan turvallisuuteen kiinnitetään huomiota esim. eri harrasteissa. Paras niskan suojahan on hyväkuntoiset lihakset, riskien minimointi ja erilaiset suojavarusteet erityyppisissä lajeissa.

5. Yläniskasta (C0-2) on suora anatominen yhteys kaikkialle päähän mm. aivo/selkäydinkalvojen kautta. Näin ollen häiriöt yläniskan toiminnassa vaikuttavat usein päähän ja etenkin aistitoimintoihin.

6. Kun niskansa kerran rikkoo, siitä ei ikinä tule normaalia, mutta sen kanssa ehkä pärjää arjessa, ehkä ei.

7. Niskapotilaan arki on pelkkää fiksusti elämistä, riskien välttelyä ja virheiden välttämistä, sillä yksin huolimaton toiminto voi johtaa katastrofiin. Niskapotilaan arki on ainaista huolta siitä, huononeeko kunto jostain syystä dramaattisesti vaiko vähemmän dramaattisesti.

8. Syiksi kelpaa mm. aivastelu, liian nopean pään liike johonkin suuntaan, yläniskan painaminen tyynyyn nukkuessa tai vaikkapa liian kovatempoinen vihtominen. Kaikki käy, kaikkea pitää varoa.

9. Niskan hallinnan harjoittelu tarkoittaa kaularangan opettamista toimimaan uudelleen onnettomuuden jälkeen. Niskanhallintaa voi harjoitella myös niskavaivojen ehkäisemiseksi. Samanaikaisesti harjoitellaan voimaa, koordinaatiota ja yleistä ergonomiaa mm. työssä ja kodin askareissa.

10. Vakavat niskavammat ovat perseestä ja voivat muuttaa (= pilata) koko elämän. Suosittelen lämpimästi huolehtimaan niskan turvallisuudesta kaikin mahdollisin ja mahdottominkin tavoin!

Öitä! <3

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyseessä on asia joka on todella vakava mutta koska ilmeisestikin olet asiaan vihkiytynyt paljon niin minua kiinnostaa miksi toiset sitten ilmeisesti kestävät kovempia niskaloukkaantumisia vai onko kyseessä pelkkä hyvä tai kuten sinun tapauksessa huono tuuri ? vai onko mahdollisesti merkitystä tai siis tietysti on mutta kuinka paljon siinä miten kaatuu ja mihin kohtaan niskaa isku osuu ?.
Olet tietääkseni/ymmärtääkseni urheillut ja pitänyt kunnostasi huolta joten lihaksistosi on parempi kun "tavallisella" ihmisellä,siitä ei ilmeisesti ole hyötyä koskien niskaa vai onko ylipäätään merkitystä missä kunnossa on jos/kun kaatuu pahimmalla mahdollisella "tavalla" koskien niskaa.
Tällaista analyysia pukkas mieleen.
Jokatapauksessa kaikkea hyvää ja kestämistä tässä "taistelussasi".

Musti Mustinen kirjoitti...

Kyllä olit seikkaperäisesti ja asiantuntevasti kirjoittanut tuota tekstiä niskavammaisen elämästä. Olet kyllä tehnyt ison urakan kun olet hakenut/haet koko ajan lisää tietoa ko. asiasta. Mutta sen niin hyvin ymmärtää koska juuri omalle kohdalle on sattunut onnettomuus ja haluaa tietää siitä kaiken mahdollisen ja mahdottoman.
Tekstiä lukiessani väkisinkin tuli mieleen että kuinkahan paljon pelkästään Suomessa on ihmisiä joille kyseinen onnettomuus on sattunut, jotka kärsivät pahoista oireista, tietämättä diagnoosia sairaudelleen.

Se on kaikkein kauheinta, päivästä toiseen ne piinaavat sinua, syytä ei löydetä, ei näy kuvissa, mutta oireet pakottavat potilaan luopumaan ansiotyöstä,koulusta, harrastuksista jopa ystävistä, eli lähes kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Niinhän se oli sinunkin kohdallasi Tahdonvoimaa, sinuakin tutki sen seitsemän lääkäriä eri aloilta ja mitä kummallisempia diagnooseja sait osaksesi ja piinaavat oireet vain jatkuivat ja pahenivat...

Ilman nettiä et kenties olisi koskaan kohdannut nykyisiä voi sanoa pelastajiasi, loistavaa fysiatria ja hänen fysioterapeutti vaimoaan, joiden saumattomalla yhteistyöllä ja omalla jatkuvilla harjoitteilla olet päässyt osasta oireista kokonaan eroon,vaikkakin matkaa on vielä paljon kuljettavana...

Raskasta aikaa meille kaikille, mutta etenkin sinulle, joka olet joutunut niin paljon kärsimään ja luopumaan entisestä elämästäsi. Pala palalta kuitenkin kokoat uutta elämän palapeliä.

Me läheisesi haluamme olla aina vierelläsi, tukenasi, vaikkakin isoin työ jää viime kädessä kuitenkin sinulle rakas Tahdonvoimaa.

Tahdonvoimaa kirjoitti...

heippa ano,

Parhaan vastaukset saat linkkiosiosta niskavammafoorumilta, johon olemme keränneet tieteellisiä julkaisuita aiheesta. Laitappa hakusanaksi whiplash tai whiplash + synty.

http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewforum.php?f=20

Mutta ihan kuten muissakin vammoissa, retkahdusvamman alttiuteen ja vakavuuteen sekä kuntoutumiseen vaikuttaa monet asiat. Riskit vammautua pahasti on suurempi mm. aiemmin niskaoireista kärsivillä, jo kertaalleen saman vamman saaneilla ja naisilla.

Myös se on olennaista, miten onnettomuus tapahtuu ja mihin kohtaan vamma sattuu ja tietenkin, mitä osaa vamma koskee, eli onko kyseessä lihas-, nivelside-, hermo- ja/tai luuvamma. Mitä äkillisemmin vamma yllättää (eli lihakset ei ehdi suojata aluetta), sitä pahempaa jälkeä tulee. Mitä enemmän pää on kierrossa, sitä heikommin yleensä käy niskan pienille ligamenteille, jotka vastustavat pään kiertoa. Ja mitä ylemmän vamma sattuu, sitä enemmän se yleensä aiheuttaa neurologisia oireita. Ja jos sattuu kuulumaan herkkähermostoiseen vähemmistöön, mitättömältäkin näyttävä vamma, kuten meikällä, saa aikaan paljon tuhoa. Siis n. 90 %:aa olisi selvinnyt tutkimusten tostakin kaatumisesta muutaman viikon Burana-kuurilla ja saikulla.

Ja niskan stabiliteetista vastaa pääasiassa syvät lihakset, joita harjoitetaan todella harvassa lajissa. Esim. Pilates, Jooga, Method Putkisto jne. ovat hyviä asentoa ylläpitävien lihasten treenimahdollisuuksia. Toki syvät lihakset treenaantuu myös automaattisesti arjessa pintalihasten ohessa, mutta siinä vaiheessa kun meikäläinen kaatui, lihakset ei joko ehtineet suojata niskaa kuten pitäisi eikä ne kyllä taatusti olleen hyvässä kunnossakaan, koska eihän tuollaisia lihaksia tosiaakaan tule treenattua, kun ei edes tiedä sellaisten olemassa olosta.

Ja kyllä, kun puhutaan useamman G-voiman kohdistumisesta niskaan/päähän (muistaakseni törmäys toiseen autoon 50 km/h aiheutti laskennallisesti jopa 6 G:n vetovoiman päähän äkkirysäyksessä) taitaa olla ihan sama, missä kunnossa ne lihakset on. Valitettavasti.

Mutta kannattaapi ehdottomasti tutustua niskavammafoorumiin. Siellä on mm. Lindgrenin ohjaama Miettisen väitöskirja, jossa selitetään seikkaperäisesti mm. riskitekijät, oireisto ja oireiston luokitus (WAD) ja kuntoutusennusteita yms.

Tahdonvoimaa kirjoitti...

Musti,

Ei se tunnu urakalta, kun on kiinnostunut. Siis enää! Aiemmin tietty vitutti, että pitää ensin olla suurin piirtein lääkäri, ennen kuin voi auttaa itseään ja löytää muita auttajia. :) Mut nyt se tuntuu enemmänki etuoikeudelta, että on suotu päätä opiskella asioita, joista ei ole mitään pohjatietoa, sekä suotu intoa innostua tällaisesta "harrastuksesta", josta on taatusti muille hyötyä ja iloa.

Mutta tässä tapauksessa itse on pitänyt kyllä selvittää, mihin menisi hoitoon, mutta nykyään tilanne on jo toinen. Foorumillla on lähes 4000 viestiä tähän aiheeseen liittyen ja sieltä löytyy tietoa hoidoista, hoitajista ja myös sitä vertaistukea. :)

Ja juu, yksinhän tässä lopulta on vastuussa kaikesta, vaikka muista onkin ollut korvaamaton tuki ja apu!