- Mahtavaa, että kroppa kestää automatkat, eli aivot pysyy perässä vauhdissakin. Ja jopa pystyy samaan aikaan näpyttään luuria... ;)
- Hartsu on parempi. Räjähti siitä, että koppasin eilen ilmasta kilon sokeripurkin, joka oli tippumassa uhkaavasti liesituulettimelta maahan.
- Pää ei ole jumissa, jippii! Tuskin kestää kauaa.
- Pontus tulee taas rapsutettavaks. Aina ja yhä uudestaan. Pää kainalossa se rötköttää tuntikausia tossa vieressä. Välillä käy ulkona ja syö ja sitten taas takas. Paimenkoira huolehtii laumasta. Mä oon helppo huolehdittava, koska olen aina täällä.
- Oli aivan helvetin hieno keli tänään. Jopa ni hieno, et meinasin teljetä itseni ulos ja jouduin juoksemaan, kyllä _juoksemaan_ ovelle. Eka kerta 1,5 vuoteen. Osasin just just. Enpäs myykään piikkareita.
- Olen löytänyt aivan loistavia blogeja. Niistä myöhemmin koostetta...
- Keitin makoisat vaniljakaffet, kuuntelen lätkää (minulle outoa) ja kohti tulee mummi kylään tuomaan ruokaa.
- Tänään saapui mun vaatetilaus #2. Sisältää mm. käytännöllisen sähkönsinisen minihameen. Kuin suunniteltu tähän keliin.
- Pystyn käveleen muillakin kengillä ku lenkkareilla (otin täältä lainakengät)
- Varavanhemmat on aivan kohta turvallisesti Atlantin toisella puolella.
- Kuulin hyviä uutisia työrintamalta.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Oli mukava lukea tuota sinun kirjoittamaa tekstiä, sillä aina löytyy aihetta iloon sairauden keskelläkin.
Jotenkin Musti arvas et eilen oli tapahtunut jotain mikä olis saattanu aiheuttaa sulle taas lisä oireita, mut olin viisaasti hiljaa. Vaan nyt kun itse kirjoitit tuosta sokeri purkki episodista, uskalsin laittaa omat ajatukseni esille.
Hyvin sait kopin, olethan pelannut aiemmin pesistä.
Huh huh, Mustilla nousi karvat pystyyn kun luin tuota ovelle juoksemista, oisit jääny tuonne kahenkymmenen asteen pakkaseen värjöttelemään. Vaan onneks siinä lähellä sentään on naapureita, vai onko, joille ois voinu mennä turvaan.
Ja entäs sitten ihana uskollinen Bone, joka pitää sinua emäntänään ja tulee viereesi kun tietää saavansa rapsutusta ja hellyyttä osakseen ja antaa sitä vastavuoroon sinulle. Niin viisas ei sentään taida Bonekaan olla et sua takas rapsuttas ;)
Vaatteet piristää kummasti mieltä ja minihameen aikakin tulee ennen kuin huomaatkaan.
Ja työrintamaltakin kuuluu hyviä uutisia, se on loistavaa tämän taantuman keskellä. :)
Mutta nyt sauna on lämmennyt ja isä Lavin porhaltaa kylmissään töistä kotiin. Selänpesijän on oltava valmiina, joten saunaan MARS! :)
Kyllähän Bona muistaa, kuka sen pikkutaaperon toi kotiin ja laski käytävälle ja jelppas, ku pää jäi heti jumiin soffan alle. ;) Siitäkin on 4 vuotta, ku Bona tuli ja Lepa (R.i.p.)vaihtoi leiriä... Ni se aika juoksee, vähän ku mä...
Ja kyl Bona ois avannut etuoven sit ku ois huudellut. Sen saa fiksu hauva sisältä auki, jos osaa, vaiks ois lukossa.
Lähetä kommentti