Kohtaamisia ja suoraa puhetta

Maailman on erilainen vakioveikkaajan silmin. Ja myös niskavammaisen. Tai ylipäänsä sairaan ja ei sairaan ihmisen. Tai kuntoutujan ja sairaan. Tai kuntoutujan ja terveen. Termit on vain termejä, sanat sanoja ja lauseet lauseita ja niiden ymmärrys riippuu lopulta osapuolten tulkinnasta. Seuraava rehellinen keskustelunpätkä todistaa jälleen kerran, kuinka erilainen se maailma voikaan olla. Dialogi on lyhennelmä. Saapi korjata, jos tulkitsin sinua väärin ystäväiseni.

Minä: "Millainen joulu teillä oli?"
Ystävä: "Ei ollut joulumieltä yhtään".
Minä: "Harmi kuulla. Mistäs moinen johtui? Haluaisitko kertoa?"
Ystävä: "Riideltiin erään läheisen sukulaisen kanssa. On niin erilainen maailmankatsomus. Olisi pitänyt ottaa yhtee jo aikaisemmin".
Minä: "No, mutta eikös tuo ole hienoa, että saitte puhdistettua ilmaa ja asiat eteni vihdoin kyräilyä pidemmälle".
Ystävä: "Tavallaan... No, joko kadut, että kysyi? Olen tällainen ilonpilaaja ja synkistelijä".
Minä: "En minä kadu, että kysyin. En olisi kysynyt, jos olisin halunnut pestä käteni koko jutusta. Ja sitä paitsi, aika hankala on meikäläisen maailmaa kaataa perheriidoilla. Sanotaanko näin, että olen päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka kuntouttaa itseään aivovammoista, selkäydinvammoista ja taistelevat paitsi terveydestään myös koko elämästään. Eli tällaisen arkiset fightit ei ole siellä huolten korkeimmalla huipulla".
Ystävä: "Ai no, joo".
Minä: "Jep, näin se kuule on. Anna tulla vaan jos on paha mieli. Meikäläinen ei hirveesti osaa ottaa mitään liian vakavasti mut voin yrittää auttaa".
Ystävä: "Ai, jaa".

Jep, jep. Ja sitä rataa sitten eteenpäin. Rehellisyys maan perii mutta toisinaan pitäisi olla sen verran armollinen ihmisille, ettei ainakaan ihan joka kerta sanois päin naamaa, ettei kuule muserra nuo sinun juttusi minun maailmaani. Mutta minkäs teet, kun on suotu tällainen luinen kallo, joka ei hetkessä opi, että kaikki eivät vain kertakaikkiaan halua/kestä kuulla suoraa puhetta ja rehellisiä mielipiteitä, vaikka ne olisi kuinka perusteltuja.

Välillä kyllä sapettaa niin törkeästi ihmisten murheiden tasottomuus. Kun itse on ns. herännyt kuolleista, ei viitsi ihan hirveesti pistää energiaa siihen, et funtsii minkä värinen roskapussi olisi perjantaipäivälle paras tai missähän kulmassa aurinko tänään nousee suhteessa Haulitornin sijaintiin. Aurinko nousee jokatapauksessa ja se tieto riittää. Ja jossei se joskus nousekaan, sit voi tietty vähän huolestua enemmän.

Viides kerta, hyvää yötä. <3