Ni joo

Ja en mä koko yötä ole valvonut, mutta kun tuo karvakorva tahtoi ulos ja pökki kuonolla niin kauan, kunnes se sinne päästettiin. Sitten täytyi valvoa ja odottaa, että kaveri tulee sisään, koska jos Triptyleissä nukahtaa, ei enää herää päästämään kuonokaveria takas sisälle. Perusarkea koiran kanssa. Kyllä mä kahdesti harkitsen, ennen kuin itselleni hommaan koirulaisen. Välillä tuntuu, että toi kaiffarin jokaöinen ravaaminen sängyn jalkopäädyn ja oman sohvansa väliä on liikaa hermostolle... Aina ku hän kuukahtaa tonne sängyn päätyyn, siis lattialle tietenkin, sänky keinahtaa ja päässä keinahtaa. Enpä muuta voi jälleen kerran sanoa, kuin että onneksi ei ole ollut pientä vauvaa hoidettavana. Eikä isompaakaan. Nyt, takas unten maille... ehkä...