Kokonaisuudessaan toivoton taistelu tää on. Herkkä mikä herkkä ja siitä ei ikinä pääse eroon, mut ainakin hyvää on se, että enää ei pragaa koko kroppa, vaan tosiaan pelkkä yläniska, mut eipä se hirveesti lohduta loppupelissä. Tiedä sit, mistä vetäs tommoiset separit mut sillä ei ole väliä. Syissä ja seurauksissa ei ole mitään logiikkaa, joten parempi olla miettimättä koko asiaa ja keskittyä vaan täysipainoiseen olemiseen ja nuupistumiseen. Vielä kun muutaman vuoden jatkaa tätä hiljaiseloa, niin huomaa muuttuneensa olemattomaksi ei-materiaksi. Kaikista pahinta tässä on se, että on alkanut jo ittekin sääliä itseään. Ennen vaan aatteli, että ei auta itku markkinoilla ja pakko vaan painaa eteenpäin, mutta nykyään sitä pitää itseään maan matosena, jolla ei ole mitään annettavaa kellekään tai millekään, paitsi tietenkin opettavainen tarina siitä, millä tavalla ei kannata itseään loukata. Jos aikoo satuttaa itseään, suosittelen kyllä lämpimästi tekemään sit sen niin, että joko se on lievä loukkaantuminen tai henki pois. Ei missään nimessä tällaiseen jamaan kannata hankkiutua.
Normipäivä:
http://m.youtube.com/watch?desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3D2vtwkQcHA1I&v=2vtwkQcHA1I&gl=US
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti