sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Globaali sosiaaliturva ja kolmas tie

Suosittelen lämpimästi nuottitelinetekniikkaa opiskelijoille... ;) Hankaluutena on tietenkin muistiinpanojen tekeminen, koska kädet täytyy olla kohollaan, mutta jos ensin lukee ja sitten tekee muikkarit istualteen, homma rokkaa joten kuten. Tälläkään kertaa en opiskele itseäni varten, vaan jelpin tuota parempaa puoliskoa viimeisissä tenteissään. Mutta kun aihe sattuu olemaan sosiaaliturva, jonka olen aikoinani tenttinyt, niin päätin tässä samalla hiukkasen virkistää omaakin muistiani.

Aamupuhteeksi lukaisin sosiaalivakuutuksen lyhyen historian sekä nykyisen sosiaaliturvan kriittisen analyysin ja Blairin populisoiman Third Way-näkemyksen viitoittamia tulevaisuuden malleja murrosvaiheessa olevalle eurooppalaiselle sosiaaliturvajärjestelmälle. Kelan julkaisuksi yllättävän asiallinen kirja: Vakuuttava sosiaalivakuutus. Kummasti sitä alkaa nämäkin asiat kiinnostaa uudestaan vuosien tauon jälkeen.

Huomenna soitan vakuutustieteen vastuuopettajalle ja kysyn, että saisinko poikkeuksellisesti tenttiä kurssit esseillä tämän sairastilanteeni takia. Mulla sattuu olemaan sellainen etu, että vakuutustiede on omaa pelikenttää, koska mulla on tutkinto-oikeus kauppiksessa, johon oikeustieteen laitos ja sitä myös myös vakuutustieteen oppiaine kuuluu. Luulisi pikkuisen joustavan kun on tällainen erityistapaus. Silmien räpsyttelystä ei tällä kertaa ole hyötyä, koska kyseessä on naisihminen, eikä olla naistutkimuksen laitoksella. Anteeks. ;)

Niinkun eilen puhuttiinkin foorumilla, niin tuo staattinen oleminen ja etenkin 90 asteen kulma on kyllä helvetin hankala. Mikä saatana siinä on, ettei asento vaan pysy yllä? Ei jaksa. Ja jos liikaa ponnistaa, niska kramppaa totaalisesti. Siis pintalihakset. No, sen kunniaksi etten jaksanut istua, pesin vessan. Ai jai jai! Mutta se on mun suosikkihommaa suihkutella saatanallisella paineella tolla lattialta pölykökköjä ja katsoa kuinka ne valuu viemäriin, ja sit ne voi sieltä nostaa ylös yhtenä isona karvanippuna paljain käsin.

Tämä on juttu, jota ei pysty tässä perheessä, kuten ei monissa muissakaan, tuo komeampi puolisko tekemään. Jännä homma sinänsä. Meillä vedotaan nimittäin bakteereihin, "yököttävää". Mielessäni oon funtsinut, että kummassa on oikeasti enemmän bakteereita, jatkuvasti saippualla/shampoolla puhdistuvassa suihkuviemärin kannessa vai esimerkiksi punttisalin rautatangossa, jota ei koskaan pestä ja jota kuitenkin sadat hikiset äijät puristaa paskaisilla handyillä viikosta toiseen.

Nyt lepiä, että jaksaa taas lukea. ;) Pienissä palasissa!

Ei kommentteja: