Elämäni niskavammat (Apua, näitä olikin paljon)

Laitanpa tähän aluksi pari niskakuvaa selventämään tuota pään ja niskan anatomiaa, sillä joku ihmetteli sähköpostin välityksellä, miten voin vakavalla naamalla väittää pääoireiden johtuvan niskasta. Ehkä näistä on jelppiä pohtimiseen. :)

Tossa yhdelssä kuvassa näkyy muuten hyvin nuo kaksi "plänttiä" takaraivolla, siitä kohtaa mulla alkaa nykyään kiristää päätä, jos kiristää. Välillä ei kiristä enää ollenkaan, halleluujaa. Tuonne ylös luukalvoon kun kiinnittyy lihakset.
--

Aloin tänään miettiä, millaisia niskavammoja olen saanut elämäni aikana. Katselin vanhoja valokuvia ja koitin palauttaa mieleeni TOP10. Tällaisen listan sain aikaiseksi.

2010: Tyhjä saldo. Vielä. Onhan tätä vuotta jäljellä...

2009: Äkkijarrutus taksissa matkalla hoidosta kotiin. Ei hyvä!

2008: Kaksi kertaa kaatuminen suoraan hartioille ja niskalle, helmikuussa. Ensin reppu selässä parkkipaikalla ja sitten laivalla työseminaarissa nätti korkokenkäaksidentti suoraan ilmapompusta puulattialle. Ja jälkimmäisellä kerralla murtui samalla kyynärpää. Tämän lisäksi peruutin siihen naapurin autoon CST:n jälkeen ihan kohtalaista vauhtia. Raihnanen eukko siis! Varpaistakin on murtunut 9/10.

2007: Salilla tempasin hiukka liian isoilla painoilla maksimia, jolloin tanko karkasi käsistä, enkä tajunnut päästää riittävän nopeasti irti ja painol rempas aika nätisti hartsut. Samana vuonna pudotin myös käsipainon päähäni, kun se lipsahti hiukkasen BodyPumpissa.

2004: Kaaduin kaksi kertaa moottoripyörällä oikealle kyljelle/niskalle/lonkalle. Kerran paikoiltani ja pyörä rysähti päälle ja toisen kerran vauhdista, jolloin ehdin pois alta, mutta lensin aika hienosti oikealle hartialle. Onnettomuushetkellä ei tuntunut missään, mut parin kuukauden päästä olikin itku kurkussa. Samana talvena kaaduin rinteessä laudalla pari kertaa ja luistinradalla varmaan 20 kertaa.

2003: Vedin näyttävät lipat yliopiston pihassa, tällöin kaaduin hartioilleni ja meni vain vasen hartia. Lisäksi jäin liukuovien puristuksiin eräässä saksalaisessa tavaratalossa hartioistani sekä putosin tyylikkäästi samaisella reissulla parin metrin korkuiselta kaiteelta kyljelleni. Ei sattunut, mukamas. Tosin kävinhän mä hammas- ja korvalääkärissä Saksassa, kun korvan taakse ja leukaniveleen oli tullut saatanan kipeä iso patti, jota luultiin tulehtuneeksi sylkirauhaseksi. Niinpä niin... Arvannette, että pattihan on siis edelleen se samainen lihaksen kiinnityskohta kakkosen korkeudella. Tätä viimeisintä en muistanutkaan...

2002: Kohtalokas känkänheitto päättyi ojaan, perä eellä. Olikin hieman liukkaampaa, mitä luulin. Hieno känkkis kuitenkin. ;) Ei sattunut, tosin kyllä mulla hedari oli pari viikkoa. Ai niin joo, toinenkin onnettomuus: Olin nostamassa lentokoneessa käsimatkatavaralaukkuani ylös "hattuhyllylle", kun tuli jusy turbulenssia ja laukku putos mun päähän. Ei sattunut, mukamas.

2001: Kuvauksissa piti hyppiä trampoliinilla ja hyppäsin pääni kattoon. Ei sattunut. Eipä.

2000: Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa oli koulutus ja meitsi oli ylipitkällä tauolla. Tuli kauhea kiire luokkaan tenttiin ja ajattelin oikaista portaiden ali juoksemalla. Ja PAM, suoraan otsa edellä kiviportaisiin. Ei mennyt taju, mutta sattui aivan saatanasta. Ainakin aivotärähdys tuli. Huppista, onhan näitä.

1997: Kuopiossa SM-skaboissa hyppäsin kaatosateessa korkeutta ja naps... Patja oli liukas ja tipuin hypyn jälkeen niskoilleni tartanille. Samana vuonna hyppäsin muuten seivästä treeneissä niin, että tulin jotenkin puoliksi kuoppaan ja puoliksi patjalle ja niskat vääntyi.

1996: Vedin lipat uimahallissa. Tässä olis voinut oikeasti sattua, mutta kaveri sai jotenkin osittain kiinni enkä lyönyt päätäni. Mutta alaselkään koski ihan saatanasti. Samana talvena laskin öisessä rinteessä pressulla puuhun. Ei sattunut, kuuma rommikaakoa vaimensi kummasti iskua.

1995: Tonttilassa, hurjina nuoruusvuosina viinakassi meni pyörän pinnojen väliin, ja tyttö parilla voltilla kerien hartioilleen katuun. Lisäksi juoksin pesiskentällä kuoppaan (miksi helvetissä siellä oli edes kuoppa?!) Ja katkes nivelsiteet oikeasta nilkasta. Silloin sattui, jalkaan.

1994: Tipuin pihakeinusta päälleni ja niskoilleni soramaahan, ainakin kaksi kertaa. Ei sattunut, vähän taisin itkeä tirauttaa. Lisäksi vedettiin kaverin kanssa pyörällä lipat. Kyytsääminen on oikeasti helvetin vaarallista! Älkää hyvät ihmiset tehkö sitä!! Tästä tuli mieleen Mustin kanssa hurvittelu pitkin Aleksanterinkatua? Muistatko? Miksi helvetissä sä edes kyytsäsit mua keskellä vilkkainta ruuhkaa ja vielä Aleksia? Ehkä oltiin taas myöhässä jostain, niinkus aina. ;) ;)

Aah, nyt on pakko nukkua. Lapsuudessa sattuneita onnettomuuksia on nimittäin tuplaten enemmän. Ihmeen paljon ihmiskeho kestää. Ymmärrän kyllä, ettei vakuutusyhtiöt enää soittele mulle tarjouspuheluita. Ei ainakaan tämän entryn jälkeen... ;)

Öitä murmelit. Nukkukaas hyvin! Mäkin aattelin...