sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Kaikenkin uhallakin (Tahdonvoimaa)

Menin ulos, kun oli niin nätti päivä. Tulkoot mustelmia vaikka perseenreikään. Nyt onkin sit hönö olo, kun C7 vetäsi korvat jumiin ja sitten yläniskankin lopulta. Ihan vitun sama. Täytyy kysyä lekurilta, pitäisikö C7:n suhteen ajatella leikkausta, kun se kerta on noin löysä. Mut sitten jos sieltä on jotain pienempää kalvoa rikki, sillehän ei voi tehdä mitään. Tai sit se todella on tuntohäiriö. Aika kurja sellainen, kun estää mua elämästä ihan täysin.

Naapuritkin ajattelee, että tuo muija on hullu. Näyttää kuolleelta, tulee aina ulos kahvikupin kanssa, alkaa pumpata neuraalikudosta ja venyttää persreikää kuvaten touhujaan samalla. Siinähän ihmettelee.

1 kommentti:

Musti Mustinen kirjoitti...

Antaa naapureidenkin saada jotain muuta kateltavaa kuin kylmät tiiliseinät. ;)