Sit eksyin kaverin wallille lukemaan kriisi/katastrofipsykogiaa sovellettuna ilmailuun. Hiukka repeilin ja jaan parhaat palat teidän kanssa, koska isä on tartuttanut ton ilmailuhulluuden. Aika eläväinen luennoitsija on ollut tuo hra Sorsa.
Vois muuten ottaa tavoitteeksi hankkia joskus PPL:n, kun on terve. Motskareilla telon itteni mutta Cessnalla en, hope so, joudu nokka- tai kylkikolariin. Tästä päästään lentämisen 'vaarallisuuteen'. Eli, paskat. Ei se ole vaarallista.
Whiplashin saamiseen koneessa vaaditaan törmäys johonkin tai sit toisen törmäys suhun, ja sit ei ookkaan enää väliä, sattuiko niskaan, kun Pyhä Pietari näyttää sormella tietä taivaaseen.
No, tässä ne parhaat palat referoiduista muikkareista:
1. Lähtökohta on, että oli tämä lentäminen kuinka hauskaa tahansa, sen pitäisi olla turvallista. Ihmistä ei ole luotu lentämään, tyypillisiä maaeläimiä, heikosti kehittynyt keskushermosto, sopivaa olisi keräillä käpyjä ja banaaneja.
2. Kaikki lähtee siitä, että pitäisi pystyä prosessoimaan tietoa, jota tulee AINOASTAAN aistinelimistä, niitä on aika vähän ja ne ovat aika huonoja. Noin 80 % informaatiosta tulee näköaistin kautta, noin 15 % kuuloaistin kautta ja loput perseestä.
3. Esimerkiksi kauppamerenkulussa koulutusta, valintaa, vesiliikenneonnettomuustutkintaa, se vasta on villiä länttä. Esimerkiksi sääminimit, voisi kuvitella että Silja Linen lautalla olisi jotkin minimit, ei ole, kaikki perustuu kapteenin harkintaan. Ilmailussa on toisin, on normitettu toisin, lupakirjaa hankkiessa joutuu alistumaan toisten päätöksiin.
4. Esimerkiksi lentoonlähtö 18:lta, moottori sammuu, miljoonia asioita voi tulla mieleen, mutta oleellista on vain tehdä oikeat ratkaisut....Törmäystilanteessa on syytä välttää vertikaalirysäystä, ettei aortta repeä. Sama autoillessa, penkkaan ja metsään vain, ei nokkakolariin.
5. On hyvä tietää pakoreaktiot stressitilanteessa. On kolme vaihtoehtoa:
1) paeta, juosta päämäärättömästi pakoon niin kovaa kuin mahdollista,
paniikissa
2) paeta älykkäästi, juosta mutkitellen tms, tämä on paras ratkaisu
3) lamaantua, tämä on vaarallinen ja tosi hankala
Toisin kuin katastrofielokuvista voisi luulla, paniikki on reaktiona aika harvinainen, noin 2 % luokkaa katastrofeissa.
Esimerkkinä
kolmannesta hiiri joka kohtaa kissan. Olkoon hiiren nimi "Mikki" se jähmettyy kissan kohdatessaan ikään kuin kuolleeksi, kissa nuuskaisee sitä, mutta ei syö, koska luulee sitä jo kuolleeksi, eikä kissa syö muuta kuin tuoretta lihaa. Selvittyään kissasta Mikki menee kotiin Minnin luo ja kehuu kuinka rohkea on ja Minni suostuu, vaikka ei olekaan lauantai, ja niin lamaantumisen ratkaisuna tarjoava geeni siirtyy eteenpäin.
Lamaantuminen on ongelma ilmailussa. Esimerkiksi palavan lentokoneen tapauksessa noin 25 - 30 % ihmisistä lamaantuu, ei edes aukaise vyötään. Tämä on vakava ongelma matkustajahenkilökunnan koulutuksessa, normiaika koneen tyhjentämiseen on 90 sekuntia.
6. NDM (Naturalistic Decision Making) suuntaus työpsykologiassa tutkii
luonnollissa, operatiivissa olosuhteissa tapahtuvaa päätöksentekoa, tästä on uutta tuoretta tietoa.
Esimerkiksi lääkärien diagnoosin teko:
Medihelin tullessa vähän aikaan, suoraa Gestalt analyysiä, tyypillistä
nopeaa päätöksentekoa. (Kysymys, miksi lääkäreitä ei testata) - Ei testata, eikä heillä ole mitään jatkokoulutusta, toisin kuin lentäjillä, teoriatentti kerran vuodessa, johon joutuu lukemaan työn ohella pari viikkoa, sitä vastoin vuodelta 1967 peräisin olevalla lääketieteen lisensiaatin tutkinnolla saa edelleen harjoittaa ammattia.
Lisää hymyjä täältä:
http://www.niksula.hut.fi/~eoberge1/PPL/Materiaalit/PIKPPLpsykologianmuistiinpanotppavas.pdf
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti