Huomenna yritän mennä ulos niin, että ajattelen jo sisällä, että nyt mulle EI tule huono olo. Kokeillaan, kuinka paljon mielellä voi auttaa kehoa (tai ruumishan tämä on).
Ja on hyväksyttävä, ettei hermosto vaan osaa vielä kävelyä/seisomista, eikä niska kestä niitä. No, kai sekin on puoli voittoa, että voi vähän istua ja ei ole koko ajan hönö olo. Ja pystyy kattoon päällä ylöspäin, tosin ei saa, kun putki venyy.
Jumankeuta, kun sais maksusitoumuksen johonkin kuntoutuskeskukseen, missä vois vaan 'pulahtaa' altaalle. :) No, kesäksi meen Lahden kuntoutuskeskukseen. Se on paras paikka Suomessa - lapsuuden koti.
Vai täytyiskö seota, että pääsis fysiatrian altaalle jumppaan, niinkuin whiplash-vammainen frendi teki. Hommautui psykiatrille vakavan masennuksen takia. Ilmoitti psykologille puhelimessa, että tappaa ittensä siltä istumalta, jolleivät ota osastolle. No, paikka aukes siitä kahden pvän päästä, ja kaveri oli siellä 3 kuukautta kuin herran kukkarossa. Vakuutusyhtiön piikkiin!
Miettikää sai menemään sen liikennevakutukseen, koska krooninen kipuoireyhtymä laukaisi masennuksen. Huh, huh! Mä en tajuu, miten se ton teki. Muutenkin samainen kaverihan voitti juttunsa 2 vuoden myöhäisdiagnoosilla vy:tävastaa ja sai jälkikäteen korvauksia kaiken kaikkiaan n. 30 000 vanhaa markkaa. Jaa miksi kikkaili ittensä psykiatriselle? No, kun ei saanut lähetettä/lupaa jumpata fysiatrisella, 'terve' kun oli. Myöhemmin tosin lupa heltis. Enkä yhtään ihmettele, kun diagnoosin saamisessakin meni 2 vuotta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti