No kalvoista tuli mieleen, että kuinkahan moni todella tietää, että niskan(kin) nivelsiteet + muut tukirakenteet on sidekudosta (esim. kollageenisäikeitä), joka on uusiutuvaa tavaraa? Mutta ei se itsestään ilman hoitoa ja harjoittelua uusiudu.
Mun fyssari aina sanoo, että alarialigamenttivamma on 'piece of cake', jos sen kuntoutus alkaa saman tien ja kuntouttaja tietää, mitä tekee ja ohjeistaa myös potilaan siihen.
Kerran kysyin, kuinka moni hänen potilaansa on sitten kuntoutunut ko. vammoista. Kuulemma jokainen, jolla on ollut pitkäjänteisyyttä, älliä ja uskoa paranemiseen.
Sitten kysyin, mihin niskavammoista kuntoutuminen perustuu.
Vastaus oli:
'Dear, ihminen uusiutuu koko elämänsä ajan mutta pitää tietää, mikä sitä uusiutumista edesauttaa ja aloittaa hoidot ja harjoittelut ennen kuin kudokset arpeutuu ja hermot on ollut liian kauan shokissa. Kun turmasta on mennyt kauan, kudosta on vaikea(mpi) elvyttää mutta aina voi vähän auttaa!'
No niin, nytpä sitten kysynkin, kuinka moni hermotason alarialigamenttivamman (tai muun yläniskavamman) saanut potilasta on:
A) Diagnoosin n. 2 kk:n sisällä diagnoosin
B) Oikean diagnoosin
C) Saanut diagnoosin fysiatrilta, joka on käynyt CST-kurssit ja perehtynyt autonomisen ja kipuhermoston toimintaan ja osaa laatia kuntoutussuunnitelman
D) Päässyt HETI kuntoutukseen, joka vaikuttaa hermotasolle asti (Esim. CST)
E) Saanut OIKEAT harjoitukset + säännöllistä harjoittelunohjausta esim. juuri yläniskan ligamenttivammaan liittyen mm. kielen imemiset, silmien kautta tapahtuva mobilisointi, leukanivelliikkeet, kitalakimobilisoinnit yms.
F) Saanut ohjeet ja vinkit arkeen itsekin whiplashistä selviytyneeltä fysioterapeutilta?
Ei varmaan kovinkaan moni.
Suomessa ei yksinkertaisesti ole yläniskavammoihin perehtyneitä fyssareita, joilla on hallussa hermotaso, kalvotaso + koko anatomia sekä hoitometodina hermotasolle vaikuttavat jutut SEKÄ omakohtainen kokemus whiplashistä! Joku palikka uupuu kaikilta, paitsi muutamalta fyssarilta. Helvetin harmillista!
Hollannissa kaikki valmistuneet fyssarit voivat osallistua jatkossa CST- jatkokoulutukseen, ja kursseja markkinoidaan kuulemma merkittävästi. Niillä käydään kalvot ja hermosto läpi todella tarkasti. Tuo on hieno edistysaskel!
Mutta mitä Suomessa?
Täällä kun puhut kalvoista fyssarille tai lekurille (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), jengi nauraa päin naamaa, että pidä kalvos...
Mutta ei kannattais. Kaikki mun nykyisen hoitavan lafkan potilaat, joilla on ollut kärsivällisyyttä, älyä ja luottoa, on nimittäin aika pirun tyytyväisiä ja esimerkki siitä, ettei kalvoteoria ole huuhaata. Jatkan siis selkärangan kalvojen kimpussa... ;)
Aamen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti