lauantai 11. huhtikuuta 2009

Viimeinen pääsiäinen (TV)

Istuin 10 minuuttia pihalla nauttimassa auringosta. Ja lopputulos? Koko putki aivan kivikova ja ei pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan. Tämä oli hyvin todennäköisesti mun viimeinen pääsiäinen. Tästä eteenpäin elän kaikki juhlat, niinkuin ne olisivat viimeisiä. Vappuna vedät hirveät lärvit. Pakko ottaa irti elämänsä viimeiset rippeet, koska mä en tästä parane, vaikka tekisin mitä.

5 kommenttia:

Musti Mustinen kirjoitti...

En ole ylioptimistinen vaikka niin nyt varmaan sanot Tahdonvoimaa, mutta ei tämä ole sinun viimeinen pääsiäisesi, tai ehkä onkin, sairaana.

Tahdonvoimaa kirjoitti...

Voi Mustia, kun se on niin pihalla. No, ehkä alat uskoa sitten, kun syksyllä olen edelleen samassa tilassa. Älä jooko enää kommentoi mitään, josset pysty kattomaan totuutta silmiin. :)

Musti Mustinen kirjoitti...

Sinä kävit pihalla Tahdonvoimaa, minäkin kävin, mutten ole pihalla koko aikaa... ;)
Kommentoin edelleen blogin sivuille oman näkemykseni asiasta, kuten sinäkin omasi. Totuus, mikä se on? tietämys/tunne on niin vahva, se ei ole kadonnut/katoa vaikka kuinka sinä Tahdonvoimaa haluat kumota sen. MINÄ uskon siihen!:)

Tahdonvoimaa kirjoitti...

Mikäs siinä, jos voisin sun näkemykseen luottaa mutta kun en voi. Eikös se näkemys sanonut, että oon kunnossa joulun jälkeen tai keväällä? Kumma näkemys, kun se elää koko ajan! Se on silloin toiveajattelua ja itsepetosta - mun mielestä. Totuus on se, että mä joko paranen tai en. Kukaan ei tiedä, tuleeko niin käymään. Voimme vaan tulkita vihjeitä, jotka tällä hetkellä kertoo takapakista --> en parane. Sen sijaan, jos haluamme uskotella jotain muuta, se on sitten toiveajattelua/itsepetosta.

Tahdonvoimaa kirjoitti...

Ja mä en halua kumota sitä, mutta en voi enää lapsen naiivilla uskolla luottaakaan sokeasti siihen, että tulen kuntoon, koska se alkaa olla epätodennäköistä. Kun lekuri ja fyssari sanoo, että paranemisen pitäisi nopeutua loppua kohti ja mulla tulee takapakkia, niin ei nyt mee ihan niinkuin pitäis.