Hyvä minä, hyvä me (TV)

Tänään on aihetta kehua itseään. Harva pystyy tekemään parissa päivässä kahteen tieteelliseen kirjalähteeseen perustuvaa esseetä aiheenaan feministinen tiedonkritiikki sovellettuna markkinoinnin tiedeyhteisöön Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulussa. Ja kirjoittamaan sitä 11 sivua pääosin puhelimella vaakatasosta.

Hyvä minä, nyt taputan itselleni ja lepään loppupäivän.

Opinnot ei ollutkaan edenneet sitten 3 vuoteen. Nyt päästiin niissäkin eteenpäin, kun oli pakko lunastaa nuo Kelan pennoset opintotuen muodossa. Myös markkinoinnin harjoitteluraportti valmistui alta aikayksikön, kun oli pakko. Vielä yksi essee naistutkimukseen 30.5. ja sitten onkin enemmän noppia kasassa kuin vuosin 06-08 yhteensä. ;) Mutta on tää sairasta (siis nimenomaan!) sairastaa opintotuella. No, onneksi tältä kuulta tulee jo palkkakin, kun oon pystynyt tekeen duunia 12 tuntia viikossa. Jihaa.

Mutta kyllä mä edelleen sanon sille The Anonyymille, että voi tunkea avautumisensa siitä, ettei mitään saada/ haluta saada aikaiseksi, vaan ollaan ja valitetaan, todella syvälle takaisin sisuksiinsa. Anonyymi ei tiedäkään, kuinka uskomattoman sisukasta porukkaa niskavammaiset on.

Kun lueskelen tuota foorumia, jossa ihmiset voisivat ainoastaan valittaa kipujaan, rytmihäiriöitään, lämmönsäätelyongelmiaan, huimaustaan ja muistamattomuuttaan, niin kattia kanssa. Noista asioista kyllä puhutaan, mutta jokaisen kirjoittajan teksteistä henkii ihan uskomaton tsemppifiilis sekä halu uskoa siihen, että huominen on parempi ja oireistoon saadaan helpotusta.

Mä kyllä nostan hattua koko foorumin porukalle. Siellä on joukossa uskomattomia sankareita, joiden elämä ei todellakaan ole helppoa. Päin vastoin, yhtä helvettiä. Ja siitäkin huolimatta tyypit jaksaa olla työkokeiluissa, taistelee itselleen kuntoutusta, pyörittää arkea pienten lasten kanssa, opiskelee tutkintoja, näkee ystäviään ja harrastaakin kaikkea muuta kuin kotona itsesäälissä masentelua.

Tuolla jokainen sairas tekee parhaansa, ettei olisi enää niin kipeä ja että pystyisi elämään mahdollisimman normaalia elämää? Hatunnosto ja hymyt koko porukalle täällä! Olette uskomattoman vahvoja ihmisiä. Älkää välittäkö anonyymien suhtautumisesta tähän vammaan tai meihin niskavammaisiin. Se on tiedon puutetta ja ajattelemattomuutta. Ehkä onnistumme foorumilla ja blogilla muuttamaan edes pikkuisen näitä jakkiutuneita käytäntöjä. Siihen pyritään.