Tahdonvoimaan Minämarkkinat -tekstistä lähtöisin oleva vastineenalku + tarpeetonta rönsyilyä. (Lois Lane)

On totta, että Facebookissa harvemmin levitellään niitä elämän paskalasteja ja siihen on syitä varmasti yhtä paljon kuin on käyttäjiäkin. Itselläni kyseisessä palvelussa "kavereita" on kertynyt lähes 400, ja koko FB toimii enemmän yhteydenpitofoorumina sekä eräänlaisena vuorovaikutteisena käyntikorttina.

Tunnen toki kaikki kaverit, mutta murto-osan lopulta haluaisin tietävän elämääni syvemmin koskettavista tapahtumista. Saatan puhua selästäni jonkun verran, sillä se koskee vain ja ainoastaan minua. Muut vaikeat asiat kuitenkin vaikuttavat lähes poikkeuksetta myös muihin ihmisiin, enkä koe olevani oikeutettu päättämään muiden puolesta onko asioista soveliasta yleisesti puhua – jokainen on kuitenkin loppukädessä vastuussa vain omista tekemisistään.

Saatan hehkuttaa FB:ssä euroviisustudioitani, mukavaa viikonloppua, hyvää mieltä tai perusvitutusta. Kaikki statuksessani esiintyvät asiat pyrin kuitenkin esittämään kerta toisensa jälkeen ympäripyöreinä ja mahdollisimman epäinformatiivisina – halukkaat tiedustelevat kyllä henkilökohtaisesti tarkemmin.

Sen sijaan IM (Instant Messaging) ja IRC (Internet Relay Chat) -softien turvaama nimettömyys on kaikin puolin kätevää, mutta samalla vaarallisempaa. Nimimerkin taakse on helppo piiloutua ja kehittää halutunlainen nettiminä; ei ole mitään mahdollisuutta varmistua siitä minkälainen ihminen nimimerkin taakse kätkeytyy. IM-viestimissä on helppo valehdella, sillä kukaan ei kuule äänenpainojasi tai näe kasvojesi ilmeitä. Joillekin ihmisille tuo minä tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia, jotka olisivat muuten syystä tai toisesta mahdottomia, ja täten myös tähän "elämäntapaan" on helppo jäädä koukkuun.

Itse koin Internetin anonyymiyden tuomat paskat jo nuoressa iässä, kun uppouduin tuohon maailmaan turhankin tiiviisti ja erään "ystävyyden" päätteeksi sain perääni sosiopaatin, joka uhkasi satuttaa minua ja läheisiäni sekä lopulta tappaa itsensä. Tarina on pitkä, mutta sitä ei ole mielestäni täällä tämän tarkemmin sopivaa jakaa. Tuolloin kuitenkin opin monta tärkeää läksyä ja päädyin vaihtamaan puhelinnumeroni salaiseksi, tunnukseni ja salasanani lähes jokaiseen käyttämääni palveluun sekä lopettamaan irkkaamisen ja lisäksi rajoittamaan IM-aktiivisuuttani.

Internetissä piilee erilaisia uhkia, eikä mediassa mielestäni turhaan varoitella sen vaaroista. Kuten tässäkin blogissa olemme saaneet huomata, anonyymina kirjoittelu on helppoa kuin heinän teko – ei tarvitse olla vastuussa tuottamastaan tekstistä, vaan voi huudella mitä sylki suuhun tuo, seurauksista välittämättä. Nimimerkkiä sentään voi aina muuttaa ja aloittaa Internetin syövereissä alusta, vaikka mokailisi miten pahasti. Tai vielä parempi, jos nimimerkkiä ei ole alun perinkään ollut – kukaan ei saa ikinä tarkemmin tietää kuka on vastuussa pahoitetuista mielistä ja tarpeettoman paskan kylvämisestä.

Kun ihminen puolestaan FB:ssä esiintyy omalla nimellään ja kuvillaan, ovat panoksetkin kovemmat, eikä virheisiin ole varaa. Ehkä juuri tämän seikan vuoksi enemmistö käyttäjistä syynää tarkasti mitä tietoja itsestään muiden nähtäväksi jakaa; muiden mielipiteillä vaikuttaisi jälleen kerran olevan väliä. ;)