Ensinnäkin sacrumia särki kolmeen asti, niin ettei pystynyt nukkuun. C0 on siis oikein kunnolla jumissa - edelleen. Noh, aamulla heräsin tosi outoon uneen.
--
Jostain ihmeen syystä olin isäni hautajaisissa. Tosin myöhemmin selvisi, ettei isäni ollutkaan kuollut. Noh, hautajaiset ei mennyt ihan perusluterilaisen kaavan mukaan. Pappi tuli kirkkoon fillarilla - kyllä alttarille asti. Vaivaja tuntiin sellaisilla Pieni talo preerialla -hevosvankkureilla ja asetettiin kaikkien penkkien taakse pöydälle - arkussaan. Arkku oli tehty ruostumattomasta teräksestä ja painoi kuin synti.
Muistan kuin pappani, joka on siis kuollut jo 10 vuotta sitten, sekä pohjolainen yrittäjä-puhuja Esko Reinonpoika Alanko (kyllä, tiedän hänet mutta ei kuulu lähipiiriini) kantoivat arkun kirkkoon, fillaroivan papin jäljissä. Pappa huusi tullessaan: "Mä olen koko elämäni kantanut vettä navetalta. Miksi nyt vielä pitää ruumiita kannella? Mun tässä ois pitänyt kuolla".
Yhtäkkiä isäni tulikin jostain mun viereen ja totesi: "Älä välitä tästä showsta. Hullun hommaa. Enhän mä ole edes kuollut".
Sitten Esko piti puheen seurakuntien eettisestä sijoittamisesta, pappa olikin se kuollut. Isä ja mä lähdettiin kirkosta niin pian, kun Eskon puhe oli ohi. Sitten heräsin.
--
En edes yritä tulkita tätä...
torstai 14. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti