torstai 14. toukokuuta 2009

Sitä se tiesi... (TV)

Siis se, että sacrum oli kipeä. Yläniska on räsähtänyt oikein kunnolla lyttyyn ja vetänyt koko pään suppuun. Päälaki ja takaraivo on yhtä jumittavaa kalvoa ja olo on kurja. Tuntuu siltä, että pää tippuu taas kaularankaan - tuttu juttu. Ei nuppi käännykään mihinkään, kun C0 oli hypännyt pois paikoiltaan viime yönä. Aamulla kun heräsin, niska oli ihan hönö päässä ja tiesin heti, ettei se viime kertainen hoito riittänyt avaan niskaa, vaan tarttetaan toinen vielä perään. Riittävästi kun yläniska väsyy, syvistä lihaksista ei ole tukemaan niveltä, koska on yhtä kivikovaa krampannutta kökköä. Sit se nivel vaan liukuu oikeelle jumiin ja vetää koko kuulan, ja oikean puolen, tukkoon. Juurikin sellainen samanlainen olo, kuin mitä oli marraskuussa 08. Yhteydet pään ja muun kropan välillä pätkii pahasti.

Tämä on THE Tila, jolloin ei kannata nousta sängystä tai poistua asunnosta. Täytyy siirtää muuttoa ja kaikkia muitakin v-loppusuunnitelmia ja koittaa jotenkin keskittyä tuhlaamaan tätä nk. elämäänsä. Enemmän jumiin pollaa ei kannata kävellä/istua, koska muuten se ei aukea seuraavallakaan ft-käynnillä ja sit tulee vittumainen kesä.

Näin se menee totutusti. Just kun pääsi vähän elämään kiinni, rysähti. Tuntuu niin turhauttavalta. Usko siihen, että niska kestäis normaalielämää, on mennyt, mutta jos nyt ees vähän pääsis tekeen jotain, niin olisi kiva.

Jaahas, pistetään kaihtimet kiinni, haetaan kylmäpussi ja otetaan pari Buranaa hedariin. kohtahan tämä päivä on jo ohi.

Oon muuten kuunnellut maanantaista asti 24/7 Cosmoradiota, siis kreikkalaista molotusta. Se on ollut koko ajan auki tossa taustalla. Vaikka en tajua kuin sanoja sieltä täältä, niin sanapaino, eri lausetyypit ja peruspronomini- ja verbitaivutus alkaa olla hyvin hallussa!

Ei kommentteja: