Firman elämäntaulut

Katselin tänään duunipaikan pikkujoulukutsua ja totesin, että vain meidän Hesan pään ihmiset (ja tietty sen hetkinen miesystäväni) muisti mua viime jouluna kortilla ja/tai pikkuisella paketilla. Vai olikohan se synttärikortti? Ei pysty muistaan, eikä ole väliä. Ajatus tärkein! :) No, ei maailma kaatunut tuohon(kaan). Minä vain olen kovin tarkka, että pyrin muistamaan ihmisiä myös muutenkin kuin tarjoamalla korvauksen tehdystä työstä tai viemällä porukan kerran vuodessa johonkin syömään tai/ja mökille. Yleensä minun yllätykset ovat jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja ns. pienen budjetin mutta suuren sydämen projekteja. Tällaisiksi lukisin esim. lettukestit letunheittokisalla tai henkilöstöpäivän "mainoskuvaukset". Mukana olleet muistane molemmat kemut syistä, joita tarvitse julkisesti jakaa. ;)

Olennaisempaa kuin mässäily luksusravintoloissa tai suhteettoman suuret rahalliset kannusteet, joita nyt ei todellisuudessa voinut aloitteleva PK-yritys maksaakaan, oli yhdessä olo, elämysten tuottaminen ja me-fiiliksen kasvattaminen. Siinäpä muuten varsin haastata tehtävä, jota ei voi hoitaa ilman hyvää sydäntä! Yritin osoittaa vilpittömän kiitokseni hyvästä työstä noiden pikkuruisten juttujen muodossa. Ja ilmeisesti onnistuinkin siinä suht hyvin. :)
Viime joulu 2008 oli poikkeus. Sallittakoon se minulle, koska en muista siitä juuri mitään. Paitsi, että pää meinas räjähtää ja itkin varmaan kolme kuukautta putkeen.

Jouluna 2007 sen sijaan sorruin hieman liian suureen projektiin ja se jäikin messevästi kesken. Näen sieluni silmin itseni raahaamassa joululahjoja vuoden 2007 päättäjäisiin. Sain päähänpiston Leppävaaran Prismassa vieraillessani, ja siltä istumalta poimin syliini 7 kappaletta isoja tyhjiä taulukehyksiä/tauluja. Niihin oli tarkoitus tulostaa isoja värikuvia yrityksemme taipaleelta, pääasiassa ihmisistä. Tarkoituksenani oli tehdä jokaiselle työntekijäelämänpolku. Ikään kuin elämänkartta, jota voisi joka joulu täydentää uusilla kuvilla.

Halusin säilöä ihmisten mieliin sen, mitä olen aina pitänyt firmani tärkeimpänä kilpailukeinona ja motivaattorina: yhdessä tekeminen, pehmeät arvot kovassa maailmassa, erilaisten persoonien synnyttämät ja mahtaviksi tuotteiksi/palveluiksi mukautuneet hassut/hullunkuriset/luovat/oudot ideat, ajatukset, toimintamallit ja rakkaus "lajia" kohtaan. Halusin rakentaa jokaiselle oman kartan, joka palauttaisi simppelisti mieleen kaiken tärkeän, jonka olemme yhdessä rakentaneet ja jota olemme kovasti ja armotta pyrkineet kehittämään ja vaalimaan.

Kaikki muistot haalistuu ajan saatossa. Tai kenties tulee uusia, "tärkeämpiä" muistoja, jotka korvaisivat nuo alkutaivaleemme yhteiset huippuhetket. Osittain pelkäsin, että toiminnan kasvaessa ja organisaation eriytyessä, myös paineet, kiire ja toisten ihmisten kiittäminen, kunnioittaminen ja arvostus saattaisi vähentyä, hetkellisesti ainakin. Tällöin paskana tai kiireisenäkin työpäivänä voisi vain vilkaista tauluaan ja palauttaa helpommin mieleen yhteiset tähtihetket. Pienet, mutta tärkeät arkareet firman alkutaivaleelta, jolloin kaikki oli vielä niin kotoisaa, lähes tulkoon mukavaa "puuhastelua".

Nooh, projekti jäi kesken, ja lahjat vanhan toimiston perukoille makaamaan. Muutossa ne siirtyi uudelle toimistolle ja loput tiedättekin. Kuvat on edelleen muovitaskussa tossa viereisessä hyllyssä. Olen niitä kohta 24 kuukautta katsellut ja funtsinut, mitähän niille tekisi. Hitto sentään, etten koskaan saanut tauluprojektia tehtyä, vaikka yritin sairaanakin raapia lahjaa kasaan, pääsiäiseksi 2009. Ja juhannukseksi 2009.

Nyttemmin tauluista on tehty referenssien esittelyyn sopivia versioita. Muistaakseni joku minulta kysyikin, että mihin moiset ostokset on tarkoitettu ja voisiko niitä käyttää asiakastöiden esittelyyn. Meillä on melkein 200 neliöö tilaa, eli siinäpä sisustamista ihan riittävästi. No, tuolloin muuton aikaan ei suoraan sanoen hirveesti ollut väliä, mitä lahjoille tehtäisiin, koska tiesin, etten hetkeen ole elämänkarttoja väkertämässä.

Ehkäpä tänä jouluna repäisen ja väkerrän noista kuvista jotain kivaa koko porukalle. Toivottavasti hekin laittavat tänä jouluna kortin tai vaikkapa multsarin pikkujouluista. Nyt öitä. :)