sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Ruma ankanpoikanen

Tänään totesin, etten voi koko sairaselämääni näyttää pystyynkuolleelta tundramännyltä, jolla on aaveen kasvot. Jatkossa lupaan siis pestä hiukseni useammin ja esiintyä blogissa vähintään heleyttävässä meikkivoiteessa ja nypityissä kulmissa. ;)

Oikeesti ulkonäkö ny on viimeinen asia, mihin jaksaa sairaana panostaa, mut koska en ole enää kuolemankielissä, joudun ny tsemppaan. Kiitos sisko huomautuksesta, että mun pitää alkaa näyttää ihmiseltä taas. ;) ;) Ens viikolla, ku saan uudet kulmakarvapinsetit lupaan hoitaa kulmat kuntoon. Ny, hellurei ja hellät tunteet vaan itse kullekin!

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Itseasiassa olen huomannut, kun käy aamulla suihkussa, meikkaa, valitsee miellyttävät vaatteet päälle on aivan erilainen olo.

Jotenkin se käynnistää päivän ja tekee mielen todella hyväksi vaikka paikkoja kolottaisikin.

Sitten niinä aamuina, kun saa inspiraation kirjoittaa ja unohtaa koko homman tosiaan huomaa jossain vaiheessa, että päivän tunnelma on aivan toinen.

Pandora suosittelee, sairastakaamme sairainakin kauniina.

No on se niinä päivinä vaikeaa, kun ei edes sängystä pääse ylös ja käsien nostaminen on vaikeaa, mutta ne päivät onkin pyhitetty levolle ja silloin saa huoletta odottaa päivää parempaa.

Unknown kirjoitti...

Ja tärkein unohtui, rumista ankanpojista kasvaa aina niitä kaikkein kauneimpia joutsenia.

Mitä vaikeampi sairaus ja hankalampi parantua sitä enemmän elämä antaa hyvää takaisin, kun pääsee terveeksi.

Joskus täytyy vain menettää kaikki, jotta saa enemmän.

Tahdonvoimaa kirjoitti...

mulla ei vastaavaa vaikutusta ole aamurutiineista kuin kahvilla, ovien aukaisulla eli läpivetotuuletuksella ja Joge-luonnonjogurtti-maitohappobakteerijuomalla. Niillä pvä käynnistyy kivasti. :) Meikkaan ku jaksan, mut kyl sitä joka pvä sentään tulee peiliin katsottua ja heitettyä piristävät mömmöt nassuun.