Koita tässä nyt sit tehdä yhtään mitään saatana

Valivalivalivalivalivali ja vielä kerran vali!!!!!!!!! Sen kerran, kun mä haluisin kerrankin opiskella, ei vaan pysty. Ja viisi vuotta opiskelin täysin terveenä peruspaskalla motivaatiolla keskittyen enemmän työn tekoon. On tää niin epäoikeudenmukaista, ettei sanat riitä kuvailemaan vitutusta.

Kuinka saatanan rajoittavaa onkaan tehdä esseetä pienissä pätkissä, vuorotellen koneella ja mobiilitietsikalla (=puhelin) ja vuorotellen kirjoja lukien ja välillä tekstiä tuottaen. Toisinaan niskan väsähtäessä sitä unohtaa jo aiheenkin ja huomaa kirjoittaneensa sivukaupalla aivan järkyttää paskaa. Ja vaikka päässä tuo kymmenen sivua on jossain määrin selkeästi jäsenneltynä, niin en mää jaksa istua koneella että saisin rykäistyä tekstin ulos. Ja kun kyse on tieteellisesti kirjoittamisesta, ei voi pelkästään kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa, vaan pitää jatkuvasti prosessoida tietoa, jäsennellä suuria kokonaisuuksia päässä, analysoida ja tulkita tekstiä, yhdistää siihen omia kokemuksia ja havaintoja sekä lisäksi vielä vuorotellen lukea kuutta eri kivaa, monistenippuja, hakata konetta. Tuo sivujen plärääminen ja sivunumeroiden ja tekijöiden nyhvääminen ei sovi terveniskaisellekaan saati sit tällaiselle invalle saatana. Ja koita tässä keskittyä sit johonkin, kun korvat soi ja silmiä särkee jo ennen kuin olet edes ehtinyt aloittaa opiskelun.

Ja mikäs tässä ois, jossei olisi kiire. Mutta kun kirjojen lainausaika on 14 vuorokautta, joka on aivan liian vähän tällaiselle etanatempolla tekijälle. Ainahan ne voi kopioida tai skannata, mut kuka helvetti haluaa tuhlata hyvän vointinsa siihen hommaan? Aina jää vaihtoehdoksi ottaa valokuvat kirjan sivuista/sivunumeroista, ja arpoa sit niiden pohjalta puuttuvat lähdeviittaukset, kuviot sun muut ylimääräinen kilke vähän sinne päin. Aivan vitun syvältä perseestä koko homma siis. En pysty ikinä tekemään gradua enkä muitakaan suurempia tutkimuksia, joten voin lopettaa opiskelun aivan suosiolla tähän just nyt. Miksihän ihmeessä mä opiskelen edes mitään, jossen hyödy siitä mitään? Mä osaan nämä asiat ja tuo kokonaismerkintä työ- ja organisaatiopsykologiasta olisi vain 300 euron arvoinen muodollisuus. Ehkä parempi vaan luovuttaa ja sanoa kiitos ja hei ja myydä opinto-oikeus eteenpäin. ;)

Missä se paljon luvattu työkykyni on? Ei ole näkynyt täällä suunnalla. Oisko se sit Helsingissä? Vai jäiköhän se jo ala-asteaikoina johonkin Joutjärvelle? Koita nyt sit tässä tehdä yhtään mitään järkevää. Tää on niin epäreilua. Ihmiset hakkaa päätään seinään gradujensa kanssa ja pitävät niitä kaiken pahan ruumiillistumana, ja mä antaisin mitä vaan, että voisin edes opiskella ja tehdä vaikka pari väikkäriä.