Lääketieteestä ja täydentävistä hoidoista

Nimimerkki M.K. kysyi mielipidettäni vaihtoehtohoidoista. Ennen kuin kirjoitan mitään, selvennän hieman näkemystäni. Minun mielestäni termi vaihtoehtohoito on useimmissa tapauksissa harhaanjohtava, koska se sisältää oletuksen siitä, että tuo kyseinen hoitomuodo olisi vaihtoehto jollekin toiselle hoitomuodolle. Puhun nykyään mielummin täydentävistä hoidoista, holistisemmista hoidoista tai hoidoista, jotka eivät tyypillisesti kuulu länsimaisen koululääketieteen perusmenetelmiin. Toki tietyissä tapauksissa on kyse puhtaasti vaihtoehdosta koululääketieteen menetelmälle, mutta ainakin minun lähipiirissäni osataan hyödyntää molempia osa-alueita miksattuna. Sellaisistakin surullisista tapauksista tosin olen kuullut, joissa ihminen on siirtynyt pelkästään täydentäviin hoitoihin esimerkiksi lääkehoidon sivuvaikutusten pelossa, ja myöhemmin menehtynyt, vaikka lääkehoidon vuoksi hänellä oli ollut suuri todennäköisyys tervehtyä tai ainakaan elää pidempään ja ihmisarvoisesti. Oma suhtautumiseni kiteytyy viiteen teesiin: kohtuus kaikessa, asiaa tilanne/vaivakohtaisesti arvioiden, kriittisyys huomioiden mutta avoimin mielin ja asiantuntijoiden avulla.

LÄHENTYMINEN

Viime vuosina on saanut huomata, että lääkärikunta (etenkin Keski-Euroopassa ja tuolla rapakon takana) on alkanut kiinnostua ja kokeilla yhä useammin näitä perinteistä lääketiedettä täydentäviä ratkaisuita. Miksi näin on, siihen en osaa vastata, mutta voin esittää pari arvausta. Todennäköisesti vapautunut arvo- ja asennemaailma sallii yhä laaja-alaisemman perspektiivin ja kannustaa kokeilemaan rajat ylittäviä toimintatapoja. Toiseksi, asiakkaiden positiiviset kokemukset ja sitä kautta syntyvä paine täydentävien hoitojen kokeiluun ruokkivat koululääketieteen ammattilaisia laajentamaan osaamistaan. Monet ovat ymmärtäneet, että itseään voi kehittää tutustumalla kaukaisessa menneisyydessä hyviksi havaittuihin hoitotapoihin, eikä olekaan pakko turvautua uusimpiin tieteellisiin löydöksiin.

Kokonaisvaltaisilla hoidoillahan on huomattavasti pidempi historia kuin modernilla lääketieteellä. Esimerkkinä mainittakoon kaksi nykyään hyvinkin yleistä holistisempaa hoitoa: Akupunktiokäytäntöjä on dokumentoitu n. 6000 vuoden takaa, ja hypnoosia on käytetty shamanistisissa kulttuurissa jopa 10 000 - 40 000 vuotta sitten. Ja nämä käytännöt todella toiminevat, koska ei niihin muuten uhrattaisi aikaa eikä rahaa. Eräs täydentäviä hoitoja ruokkiva tekijä lienee, että niitä on alettu myös tutkia (tieteellisesti) yhä enemmän, kun on yleisesti hyväksytty, että ihminen on kokonaisuus, jossa mieli, keho ja sosiaalisen ympäristö ovat sidoksissa toisiinsa. Lisääntynyt tutkiminen on varmasti omalta osaltaan vähentänyt koululääketieteen edustajien pelkoa leimautumisesta tähän "mystiseen", "epätieteelliseen" tai "huuhaa"-porukkaan. Näinhän monia holistisia hoitajia edelleen kutsutaan arkisessa kielenkäytössä. Toisaalta, omakohtaisesti olen huomannut, että kehitys kulkee myös toiseen suuntaan. Monet täydentäviä hoitoja antavat ovat kiinnostuneita perinteisestä lääketieteestä hakien siitä lisäuskottavuutta ja vahvaa teoriaosaamista. Varsinainen suvaitsevaisuusliike siis menossa!

Mielestäni tämä erilaisten näkökulmien lähentyminen on hienoa asia ja ensisijainen hyötyjä on asiakas. Kun käytössä on puolet enemmän erilaisia hoitomuotoja, voidaan olettaa että ratkaisu löytyy suuremmalla todennäköisyydellä. Kunhan näille täydentäville hoidoille luodaan ja vakiinnutetaan johdonmukaiset hoito- ja puhekäytännöt sekä samanaikaisesti yhtenäistetään hoitajien osaamisvaatimuksia, täydentävää näkökulmaa pitkään varjostanut mystiikan ja epämääräisyyden leima hälventyy. Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvä kehityssuunta, ja vaatii varmasti paljon markkinointi- ja mediaponnisteluita, jotta suuren yleisön mielipiteisiin ja uskomuksiin voidaan vaikuttaa. Vielä 2000-luvun alussa vaikutti siltä, että silloin kun täydentävät hoidot saivat mediatilaa, kyseessä on ongelmatilanne tai katastrofi. Nyt uutisointi ja tiedottaminen on onneksi muuttunut positiivisempaan suuntaan!

--

Eikös ollut poliittinen vastaus? Mutta tämän tarkemmin en osaa oikein kuvailla suhtautumistani, koska en halua asettua mustavalkoisesti millekään näkökannalle vaan pidän mieleni avoimena ja jatkaa uteliaana kuntoutumistani hyödyntäen sekä perinteistä lääketiedettä että holistisia hoitoja, joiksi Craniosacraaliterapia Suomessa lasketaan. :D