Enpäs tiedä, mitä näet kävi. Luultavasti nuppi niin syvällä rangassa, että hermosto kuoli. Samantien sippas sitten marraskuun (!) tasolle. Ei tietoakaan nousukaudesta.
Taas rangaistiin siitä, että pari viikkoa meni hyvin. Nyt sitten vetäs kaikki kalvot vettyneiksi, ettei ookkaan ollut vähään aikaan. Ja samalla kävelystä tuli semmosta pehmeetä. Niin sitähän se on aina, kun nuppi on rangassa. Onneksi lääkkeet löysää kalvot muttei se ole sama asia, kuin luonnollinen löysäys. Oon muutenkin tosin jättämässä lääkkeet pois. Hätätapauksissa otan, mutta nyt kun oon saanut hilattua annoksen 1 tabuun, alan laskea sitä hiljalleen lisää. Kokeilen, miten vaikuttaa ettei syö niitä ollenkaan. Kun toi hermosto separoi vaan tilapäisesti, niin turhaan syön niitä.
Jeps. Taas lähti toivo. On tämä vitun kuluttavaa. Just pääsin elämän makuun, pikkusen duunia, vähän parempi olo, hyvä mieli ja hehkutin ft:lle, että jesh, jesh. Mutta niinhän mä kirjoitin, koskaan ei tiedä, mihin suuntaan olo menee. Tällä kertaa vedettiin matto jalkojen alta. Näin ei voi, eikä onneksi tarvitsekaan, elää.
Olkaa iloisia, jos olette terveitä.
Ps. Siirsin vakuutukset Tapiolaan.
Pps. Jätin iltamobbaukset tekemättä ekan kerran vuoteen. Kerta ei tästä hommasta tuu muutenkaan mitään, niin kokeillaanpa nyt sitte hiukka pienemmillä harjoitusmäärilläkin. Hävitähän ei voi enempää, mitä olen jo hävinnyt. That's the best part of the story.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti