Voi kökköläärä (Tahdonvoimaa)

Onpas ollut omituinen päivä. Tavallaan parempi, tavallaan ei. Kun tuki puuttuu, niin tuntuu siltä, että hiihtelen meneen ihan holtittomasti. Ja näinhän se onkin. Istuminen on jees, mutta toi seisominen ja kävely on yhtä persettä.

Semmonen yleinen epävakaus kuvaa aika hyvin nykyistä oloa. Toistaiseksi pää on pysynyt selvänä, mutta on vahvat fiilarit siitä, että seuraava kaksviikoinen menee päin persettä verrattuna edelleen nousukauteen. Merkit on jo olemassa: edelleen nuppi kaularangassa ja C0 ei ihan mennyt sinne, minne piti. Johtuu siitä, että kiskottiin nuppia 'vaan' kerran, ei kahta, ja sen huomaa heti. ;) No, ei vielä maalata piruja seinälle. Huomenna tai perjantaina täytyy mennä altaalle, jos on parempi olo. Hope so.

Huh, sain vihdoin juttuni CST:stä tehtyä. Aika paljon vielä mulkkasin. Mä oon tämmönen hinkkari. Nyt lähtee vielä oikolukuun toimittajatädille, kun oon itse jo sokeutunut sille. ;) Nyt vaan lähettämään sitä lehtiin, joita ei kustanna Duodecim tai muutkaan puolilekurikokoontumat.